Niin se vaan vierähti pimeä viikko, lunta tuli ja suli, lunta tuli ja suli, ja silleen. En osaa kirjoittaa mitään, pää on tyhjä. Esikoisen perheellä on mahatautia, ei hyvä, koska Esikoisen vaimolla on positiivinen raskaustesti. Kävi tässä mielessä, että mun herkkä vatsani oli viime viikolla erityisen herkkä, olikohan mullakin se mahatauti.

Nyt pitäisi saada vähitellen jouluvaihde päälle. Mun miehen piti kirjoittaa tänään kummitädilleen joulukirje, mutta tuolla mies vaan katselee talkkaria, eikä ole kirjoittanut sanaakaan. Minä taas olen kirjoittanut tänään muisteluitani, olen mielestäni tehnyt hyviä oivalluksia siitä, että miten lapsuuteni ja nuoruuteni meni noin henkisessä mielessä. Pitäisi osata yhdistää Suomen ja maailman tapahtumat siihen mitä meillä kotona tapahtui samaan aikaan. Minuun itseeni tarttuu hyvin herkästi kollektiivinen suru, esimerkiksi Estonia uppoamisesta, vaikka siellä ei ollut ketään tuntemaani ihmistä tai tsunamista Thaimaassa, jossa menehtyi yksi ihminen, jonka tunsin näöltä.Ja kaikkia tällaisia juttuja olen pohdiskellut ja sitä millainen oli yleinen ilmapiiri silloin kun aloin tulla murrosikään.

Jospa huomenna raivaisin yhden ikkunan edustan huonekasvit ja pesisin sen ikkunan. Miksi pitää olla paljon huonekasveja. Elämä olisi paljon helpompaa, jos niitä ei olisi. Ja siivoaminen varsinkin olisi helpompaa. Mä en ole mikään siivoojatyyppi, mä en pelkää villakoiria, enkä kompastu lattialla lojuviin kenkiin, mutta jouluksi pitää siivota niin paljon, että väsyy, siitä tulee joulutunnelma, että väsynyt.

$€