Satakuntalaisen pitopöydän ja vanhanajan lauvantai-ehtoollisen tärkein ruoka on rosolli tai täkäläisesti sallatti. Siis kaksi ällää, salaatti on sitten eri asia. Meillä se tehtiin hyvin yksinkertaisesti, vain keitettyä porkkanaa ja punajuurta hakattiin pieniksi paloiksi. Fiinimpi versio olisi ollut pilkkominen tasakokoisiksi kuutioiksi veitsellä, mutta niin meillä ei tehty edes jouluna. Mutta jouluna tehtiin kermavaahdosta kastike, muulloin sitä ei tehty. Perunaa ei varmaankaan laitettu siksi joukkoon, kun niitä oli kuumina pöydässä. Isä ei syönyt kalaa, joten silliä ei laitettu, mutta kun me tytöt isompina osallistuimme ruuanlaittoon, niin laitoimme sekaan suolakurkkua.

Lanttulaatikko on sallatin kanssa samanlainen ikuinen klassikko, sekin kuului lapsuuteni lauvantai-ehtoolliseen. Puuttui sallatin tavoin vain alku- ja keskikesän lauvantai-illoista. Jouluna sitä oli, tottakai, mutta siitä tehtiin vähän parannetumpi versio, enemmän siirappia ja saatettiin laittaa voitakin. Lanttulaatikkoon pitää laittaa mausteeksi jauhettua maustepippuria. En tiedä onko se vaan meidän tapa, vai yleinen ohje.

Äitini äidinpuolen sukujuuret on Hämeen sydänmailla ja siksi meillä on ruokapöydässä sikäläisiä vaikutteita, mutta koskaan lapsuudessani en muista meillä imellytettyä perunalaatikkoa. Itse sitä olen tehnyt sen jälkeen, kun löin hynttyyt yhteen hämäläisen miehen kanssa. Itse en siitä pidä, mutta teen sitä nytkin taas, koska lapset pitävät. Meillä lapsuudessani perunalaatikko tehtiin lisäämällä tavalliseen muusiin munaa ja maitoa, ja sitten uuniin. Sellainen on minulle se oikea perunalaatikko.

Äiti sanoi eilen, että teki ennen jouluksi maksalaatikkoa, mutta minulla ei ole siitä mitään muistikuvaa, ehkä en syönyt sitä ja siksi en muista. Sen sijaan muistan aina pitäneeni porkkanalaatikosta, joka tehtiin sekoittamalla kypsää porkkana survosta ja riisipuuroa ja munia. Sen välttämätön mauste on muskottipähkinä. Sellaista on nytkin tehtynä pakastimessa lanttulaatikon seurana. Äiti on sitä mieltä, että porkkanalaatikko ei ollut meillä ennen jouluruoka, mutta tehtiin muuten usein.

Lapsuuteni joulupöydässä oli aina ehdottomasti perunoita ja lihapullia. Perunat oli valmiiksi kuorittuja, mikä oli harvinaista. Kastike oli ruskeakastike, ilman mitään mausteita. Äiti teki silakkarullia, mutta söikö hän ne ihan itse, niin luulen.

Mitä muuta muistaisin? Ai, kinkku! Siitä ei äitin kanssa puhuta, ei nyt, eikä ole puhuttu muulloinkaan. Meillä oli aina komea kinkku, kypsänä ostettu, luuton, läskitön, me sanottiin sitä formukinkuksi. Isä kävi hakemassa sen kaupungista teurastamon myymälästä. Äiti ei paistanut koskaan kinkkua, joten sen taidon opettelu minun on pitänyt aloittaa aivan alusta, kantapään kautta. Näkee miten se tänä vuonna onnistuu. Koska iso leivinuuni on arvaamaton ja lämpöön vaikuttaa kovin monet tekijät, teen nykyään helpommin, työnnän kinkun aatonaattoillalla sähköuuniin ja menen nukkumaan, aamulla sitten tutkin tilannetta. Leivinuuniin teen aattoaamuna tulen ja paistan ja lämmitän laatikoita, kinkku saa olla rauhassaan sähköuunissa, vaikka pitkälle aamupäivään.

Toinen isän tekemä jouluruokaostos oli lapsuudessani 10 kg:n laatikollinen omanoita. Muutama laitettiin kuuseen koristeeksi, mutta muuten laatikosta sai käydä hakemassa omenan milloin vain teki mieli. Viimeistään loppiaisena laatikko oli tyhjä. Siitä saatettiin muuten silputa omana  sallattiinkin, niin muistaisin.

Ruokajuomana meillä oli aina maitoa ja vain maitoa. Sitä juotiin myös välipalan kanssa tai sitten marjamehua, joka oli aina makeaa, joskus myös kuumaa.

Sitten jälkiruuaksi oli riisipuuroa ja sekahedelmäkiisseliä. Riisipuuro oli harvinaista herkkua, sitä keitettiin muutaman kerran joulun aikana, ehkä ensimmäisen kerran ensimmäisenä adventtina, kun juhlittiin pikkujoulua. Uudenvuodenaattona oli myös riisipuuroa, mutta ehkä jo loppiaisena oli siirrytty ohrankryynipuuroon, jota myös oli joka lauantai kuumana ja samaa sunnuntaisin kylmänä kuuman mehukiisselin kanssa.

Joululahjaksi saimme hedelmämarmeladia. En muista lapsuudestani suklaata jouluna. En muista lapsuudestani muuta jouluruokaa! Kai ne siinä olivat.

 

Nyt meillä on noiden lisäksi ehdottomasti graavilohta ja silliä. Nyt en ole keittänyt suutarinlohelle lientä itse, vaan olen ostanut silliä valmiina. Lohen graavasin, ja se on nyt tarjoilulautasilla valmiina pakastimessa. Jossakin vaiheessa joulunaikana teen rouskusalaattia, mutta en nyt tee sitä aatoksi, se on omaa herkkuani. Nappiruoskuja etikkaliemessä ei nyt ole, kun ei ollut syksyllä rouskuja metsässä, salaatinkin teen vanhoista suolasienistä, joita on kellarissa. Mutta etikantarpeeni saan tyydytettyä kurpitsasalaatilla, sitä on. Teen myös italiansalaattia ja munajuustoa, niitä pitää olla ja kaikki syövät niitä. Lihapullia en aio tehdä, kun on pakastimesta huventunut jauheliha vähiin, syödään sikaa sitäkin enemmän. Myöskään silakkaa ei ole nyt joulupöydässä, jos vaikka uutena vuotena olis.

 

Me syödään puuro ja kiisseli aattona päivällä ja illalla ei ole varsinaisesti jälkiruokaa, puuroa ja kiisseliä on varmaankin jäljellä, niitä saa syödä, ennen kuin nostetaan suklaat pöytään.

 

Ruokajuomaksi on maitoa, piimää, wissyä, kotikaljaa ja vettä. Sitten kun myöhemmin pyhinä on juustotarjotin pöydässä on juomaksi myös marjamehua. Viiniä ei ole ostettuna. Sen voisin lisätä ostoslistaan, joka on tuossa sähköpostina lähtemässä tytölle, itse en taida käydä enää ennen joulua kaupassa.