Muistikirjamerkintöjä

moskova350-normal.jpg

Kun nyt sitten on kaikenlaista muistoa ja materiaalia, olen jo vuosia haaveillut saavani materiaalini järjestykseen ja että saisin sen avulla tuotettua jotakin valmista, eikä jatkuvasti olisi kaikki kesken.

Muutama vuosi sitten keskityin vanhoihin valokuviin, hyvin vanhoihin ja sitten lasteni lapsuuden aikaisiin. Keksein, että skräpäten saa valokuvista kaunista. Mutta siinä tuli eteen ongelmia, ensinnäkään minulla ei ollut välineitä eikä teknistä taitoa. Ja kun halusin tehdä kaiken vanhasta ei secondhand scarpebooknin tuota mitään kaunista ellei osta valokuvien ja roskien jatkoksi jotakin uutta koristetta. Kun kaksi vuotta sitten olin pitkällä sairaslomalla aivokasvainleikkauksen jälkeen, haaveilin toteuttavani haaveeni skräppäyksestä, mutta tulokset olivat laihoja, muutama koristeltu sivu kahden lapseni häistä, mutta kaikki meillä olevat paperivalokuvat tuli järjestettyä. Kaikki lapsieni vanhat kuvat tuli liimattua heidän albumeihinsa ja suuri joukko minua vanhempia kuvia skannattua ja teetettyä uusiksi paperikuviksi, joita voi nyt huoletta katsella ja selailla, eikä tarvitse pelätä, että alkuperäiset murtuvat ja likaantuvat. En tiedä haluanko jatkossa tehdä jotakin skräppäyksen tyylistä koristelua, ei se ole poissuljettukaan.  Voinhan vaikka digiskräpätä.

Myös tärkeinä pitämieni kuvien ja sanojen tallettamiseen haluaisin panostaa. Mikä on sitten varma paikka tallettaa? Laita pilveen, neuvoo kuopukseni. Minulla ei ole mitään pilvipalvelua käytössä. Oikeastaan olen niin vanhanaikainen, etten täysin luota niihin. Mutta mihin sitten pitäisi luottaa? Oma tietokoneen kovalevyyn? Ei, eikä ulkoiseenkaan. Me ostettiin joskus kuusi vuotta sitten tytön kanssa toisistamme tietämättä samanlaiset ulkoiset kovalevyt, ja molempien meni rikki, kylläkin eri tavoin. Mun meni niin sekaisin, ettei sieltä saatu mitään ulos. Tyttö taas särki siitä ulkokuoret ja kuopus kiskoi ne kokonaan pois ja tökkäsi pelkän levyn koneeseensa ja siellä taitaa olla varastona edelleen. Minulla on nyt sellainen tapa, että kopioin epäsäännöllisen säännöllisesti tuotoksiani ulkoiselle kovalevylle ja kun saan aikaiseksi 4,2 Mb poltan sen DVD:lle ja vien Metsämökille. Ehkä nuoremmat nauraa, miten vaikeaa, mutta se on nyt mun tapani. Pitää laittaa kohta mun tietokone ja nettiliittymä uusiksi, niin pohdin sitten asioita uudelleen, jos vaikka pilveen.

 

SE