Muistikirjamerkintöjä

moskova352-normal.jpg

Tässä on tärkeitä sanoja, joissa olen vähän toisinajattelija. Se sijaan, että korjaan ja käytän kaikkea vanhaa kaikessa saituudessani, minun pitäisi mennä yleisen kehityksen kanssa vastavirtaan ja haluta jotakin uutta, sallia itselleni jotakin kivaa ja törsätä itselleni jotakin turhaa. Mitä sillä voitta, että vielä viisikymmentä täytettyään ei voi ostaa mitään, kun pitää säästää, jos vaikka joskus tarvitsee rahaa ja kun se raha ei ole säästämällä mihinkään lisääntynyt tai kasaantunut, niin voisi ottaa rennomman asenteen ja unohtaa vanhempien vaatimus säästäväisyyteen ja tiedotusvälineiden jatkuva selitys ympäristöstä ja hiilijalanjäljestä, eikö minulla kuitenkin ole lupa elää ja ihan pikkasen myös nauttia. Kun on asettunut metsään asumaan, eikä ole juuri käynyt kirkonkylän markettia pidemmällä kaupoilla on ahdistavaa, jos joskus saa raahattua itsenä johonkin kauppakeskukseen, siellä päässä on vain yksi ajatus, eikö mentäisi jo pois, en jaksa etsiä mitään, en tiedä missä mitäkin on, en jaksa kokeilla mitään vaatteita, vihaan sovituskoppeja ja niiden läskejä leventäviä peilejä. Ja niin shoppailu, jonka kuuluisi olla naisten huvi on kauhistus. Joskus on pakko ostaa jotakin aivan omilla mitoilla, vaikka rintsikat, vaikka niiden kanssa pitäisikin miesten vanhoja verkkareita. Postimyynti on kätevä tapa ostaa, mutta en osaa tilata kotiin sovittevaksi kasaa vaatteita, ehkä sekin taito kannattaisi opetella.

Tuohon tuherretut sanat ovat sellaisia, jotka pyörivät jatkuvasti mielessäni ja varmaan palaan niihin monesti.

 

SE