Punajuurikas on juurikas.

Juurikas on jännä kasvi, kun se on niin monen näköinen ja sillä on monia käyttötarkoituksia: punajuurikas, sokerijuurikas, rehujuurikas ja kaiken huippuna monikäyttöinen mangoldi. Vaikka mangoldi sopii moneen ruokaan, niin en juuri tarvitse sitä, sillä vastaavia lehtiä ja ruoteja löytyy monista kasveista. Mutta moniväriset lajikkeet ovat kauniita, sellaista voisi harkita ensi kesänäkin. Kerran minulla oli sellaisia kukkapenkissä, ne jäivät siihen syksyllä ja lähtivät keväällä uuteen kasvuun, kukkivat ja tekivät siementä. Eipä taida moinen mangoldin siemenviljely olla järkevää. En niitä siemeniä kylvänyt, voihan siellä rikkakasvien joukossa jatkossakin olla mangoldeita?

Sokerijuurikas on tehokas auringon energian kiinniottaja, maamme parhaimmistoa. Minua ei se kasvi kovin kiinnosta. Sokerijuurikaskuitua olen joskus lisäillyt ruokiini, mutta sen kansa pitää olla tarkka, sillä sen maku maistuu helposti läpi ja minä en pidä siitä.

Punajuurikas on vanha klassikko. Aikuistuttuani unohdin punajuuren ja lapsuudenkotini sallatin ja lauvantaiehtoollisen, ne tuntuivat vanhanaikaisille. Keskivertokansalaisena söin jonkin verran etikkapunajuuria, varsinkin silloin, kun olin Saarioisilla töissä. Sitten punajuuri oli unohduksissa, kunnes sen toi isoina kasoina kellariin esikoiseni parisuhde, niidenkin kanssakasvajista tulee etikkapunajuuria, nykyään tavaramerkki on Feelix. Tietysti sallatti eli rosolli on kuulunut joka joulu joulupöytään.

Nyt on vielä jonkin verran punajuuria kellarissa. Muutaman varmaankin laitan kasvamaan kesän koristekasviksi ja vaikka tuottamaan niitä siemeniä, esikoinen pitää minua ihan pöpinä kun teen niin, mutta pitäkööt. Loppujen punajuurien kohtalo pitäisi päättää lähi aikoina, ainakin ennen pääsiäistä. Voisin ihan itse keittää osasta etikkapunajuuria, vaikka sokerittomia pienellä makeutusaine lisällä.

Paras punajuuriruoka on pata, jossa on Aura-juustoa. Sen voi ihan yhtä hyvin kypsentää uunissa kuin hellalla. Siinä pitää olla sipulia, joko ihan tavallista ruokasipulia tai purjoa. Siihen voi laittaa muitakin juureksia, mutta jotta kaikissa ruuissa ei olisi sama kasvien yhdistelmä, on parempi, että on vain sipulia ja punajuurta. Lihaa voi laittaa tai vaihtoehtoisesti kalakin käy, myös makkara, mutta jos pataa syödään tuhdin pihvin kanssa, voi se olla pelkistä kasviksista.

Viimeksi tein tällaisen:

PUNAJUURIPATA

400 g pieniä punajuurikuutioita tai karkeaa raastetta

150 g sipulisilppua

200 g naudanjauhelihaa

80 g Aura-juustoa

Noilla määrillä ei tarvitse lisätä suolaa, juuston suola riittää, ja jos laittaa enemmän juustoa tulee liian suolaista, no se on makuasia ja  lisää suolaa saa helposti. Pataan voi kaataa lirauksen kermaa, jos haluaa.

Vähän samoihin raaka-aineisiin perustuu punajuurikeitto, venäläisten borssi. Sen kanssa juomana pitää olla morssi. Kerran päätin tehdä häränhäntäkeiton aivan oikeaoppisesti ja aloin aamulla keittämään lehmän häntää. Ohjeessa sanottiin, että keitetään kunnes liha irtoaa, koska liha ei irronnut illalla hännän rustoista, päätin luovuttaa, tein liemestä kyllä keiton, mutta hännän toimitin ulos. Borssin voi tehdä naudan keittolihasta tai jauhelihastakin, savukinkusta tai nakeista. Etikkapunajuurissa on etikka valmiina, muuten se pitää lisätä. Borssiin kuuluu kaalia, sipulia ja selleriäkin, porkkana sopii myös, ja monipuilisesti yrttejä: laakeria, liperiä, timjamia ja basilikaa. Ja smetana täydentää maun. Borssi on hyvää. Minusta jo kasvisborssi nimikin on kummallinen, kun perinteinen lähtökohta on naudan keittoliha tai häntä. Jos tekee kasviskeiton punajuuresta, sen nimi ei ole minusta kasvisborssi vaan vain punajuurikeitto.

2014_02_01_IMG_1066-normal.jpg

Ja kuva tulee suoraan kellarista, innokkaimmat kasvajat pääsevät keväällä ulos.

 

SE