Isä meidän, missä Sinä olet.

Missä minä itse olen.

Minä olen täällä maassa.

Yritän rukoilla.

Yritän kuulla äänesi, Jumalani.

Haluan kokea rakkautesi lämmön sydämessäni.


Sanon meidän isä, ei yksin minun, mutta minunkin siinä samassa sakissa, meidän kaikkien yhteinen Jumalamme. Kaikkien meidän jotka uskomme Sinuun, kaikkien niiden jotka kieltävät Jumalan olemassaolon ja kaikkien niiden, jotka eivät ole koskaan edes ajatelleet, että olisi persoonallinen jumala.


Sinä olet yksi. Meillä kaikilla on sama Jumala. Minun pitää hyväksyä se, että olet niidenkin ihmisten Jumala, joista en pidä, niidenkin joita en voi sietää, niidenkin joiden olemassaolosta en tiedä mitään.


Kiitos antamastasi rukouksesta, joka on kaikenkattava.

Minun ei tarvitse suunnitella mitä rukoilisin.


Kiitos rukousyhteydestä Sinuun, se sisältää siunauksen.

Kiitos, että minun ei tarvitse esitelmöidä Sinulle elämäni pikku puutteista, sillä Sinä tiedät ne. Pyydän vain, että saan olla luonasi turvallisesti, että yhteys välillämme pysyy lujana aina, silloinkin kun en rukoile.

Anna Pyhän hengen asua sydämessäni.


Kiitos, että kuulet ahdistuneen huutoni silloinkin, kun en saa sanaa suustani.

Anna minun pysyä totuudessasi, etten rukoilisi vain tavan vuoksi.


Kiitos Sinulle isällisestä huolenpidostasi ja siitä, että kaikki valta on sinun käsissäsi. Minä tahdon luottaa ja turvata Sinuun.