Enpä tiedä ovatko nämä oikeita huonekasveja, mutta sellaisa, joita mulla on ollut sisällä.
Jotta saisin itse jonkinlaisen kuvan siitä missä mennään laitan tähän nyt vaan kuvia, joita olen ottanut alkuvuoden aikana ja kirjoitan niihin vähän tietoa ylös, jotta itse muistaisin asioita.
Ensin kuvia tammikuulta. Tässä laakeripuun latvan lehdet kärsivät valonpuutteesta. Eilen siivosin siitä kellastuneita pois ja leikkasin vähän hyviä versojen päitä kuivumaan sopan mausteeksi, tuossa ne nyt kuivuvat uunin päällä.
Tämä tuonenkielo on oikein mun mallisuoritus. Olen tehnyt sen kanssa virheitä vuosien varrella, ensin jaoin liian pieniksi osiksi ja sitten istutin ne liian syvään, lopputulos on se, että jäljellä on vain tämä yksi kituva kasvi. Siinä on ripsiäisiä tai jotakin muita elukoita. Haluaisin kyllä omistaa hyvinvoivan tuonenkielon, mutta huonolta näyttää. Taidanpa tökätä vähän myrkkynappeja juurten sekaan, vaikka en juuri myrkytyksiä käytä. Kai tuon kanssa vielä on vähän toivoa toipumisesta.
Huonemaksaruoho voi hyvin ja pysyy kokonaisena, kunhan siihen ei koske. Mitä siitä vaikka vähän pallukkalehtiä tippuu, mutta kun taimiaddiktoituneen pitää laittaa nekin juurtumaan, onneksi sisko huoli pikkutaimi ruukun.
Papinkaura on nuoruusmuisto vuodelta 1980.
Muratti on muisto pojan häistä vuodelta 2009, juurrutin hääkoristeissa olleista oksista. Nyt kevätauringossa muratti on lähtenyt reippaaseen kasvuun. Itse pariskunta lentää juuri nyt jossakin Euroopan yllä kohti Kanariasaaria.
Oleanterin nuput tammikuun illan pimeys takanaan. En ole vielä oppinut ymmärtämään oleanterin sielunelämää, mutta hengissä se pysyy, kukkii ja kasvaa, mutta minusta rytmi on vähän hassu.
Samassa pimeydessä joulun hyasintit. Nyt ne ovat jo aika kuihtuneita ja enkä ole aivan varma mitä niillä teen, siinäkö olisi ensi joulun kukkijat? Tuskin!
Puksipuun ostin syksyllä, se on ollut viherhuoneessa, vaikka kai sen pitäisi jotenkuten talvehtia ulkonakin. Sen vois viedä jo ulos.
Kommentit