Nyt se on ohi, juhannus, välitilinpäätös on valmis ja muutkin paperiasiat hyvällä mallilla, miten niin paperiasiat, ei ne missään paperilla ole, höh.

Aattona oli suunnitelmat aivan auki, mies ei sanonut juuri mitään, missä olisi ollut mielipide. Koska mitään kummempaa ei alkanut tapahua, pyysin miestäni ja Kuopusta kantamaan laatikkokasan makkarista autonperäkärryyn, he kantoivat isot laatikot, minä itse kannoin pienemmät ja kevyemmät latikot, siinä siirtyi tärkeä osa elämäni tavaraa Rajalaan. Siellä mies kantoi taas isot laatikot sisään ja minä pienemmät lastit, sain järjestettyä ne sielläkin makkarin nurkkaan ja ikkunan eteen, kunhan olin kantanut laakeripuun ulos, niin tuli tilaa laatikoille. Oli suunnitelma laittaa mun nettini langaton verkko toimimaan Rajalaan, otin mukaan mokkulan, antennin, modeemin, hiiren, muistitikun, mutta läppäri jäi kotiin, no olihan siellä Tytön vanha läppäri ja näyttö, pääsihän niillä verkkoon, enkä ehtinyt siellä netissä touhuamaan, koska minulla oli mukana myös suuri osa käyttövaatteistani, jotka järjestin pihasaunalle.

Tuosta vaatejutusta tuli mieleen, että vähän meni asiat sinne tänne ja lopulta palasi lähtöruutuun. Tausta on se, että joskus vuosi tai kaksi sitten sanoin mun miehelle, että tehdään Rajalan vintti valmiiksi, siellä on edellisen omistajan jäljiltä kamarit aivan alkutekijöissään, ja ajattelin, että saan laittaa sinne heti muutossa kirjani, paperini, ompelukoneeni, tietokoneeni ja saan siellä tuunata, skräpätä ja kirjoittaa. (enää en haaveile skräppääväni) Kun rakennushomma ei lähtenyt käyntiin, niin ehdotin, että tehdään koko alalle lattia valmiiksi, vaikka seiniä ja eristeitä ei tehtäisikään, kun tajusin, että sitäkään ei tehdä ennen muuttoa olin ihan pulassa, kunnes viime syksynä sain yksillä synttäreillä aitta-idean, siellä emäntä sanoi, että heillä aitta on aivan täynnä tavaraa ja silloin mieleeni vilahti Rajalan aitta, en ollut silloin edes käynyt aitassa, mutta seuraavalla viikolla sieltä lensi ulos jo iso kasa lautoja ja puusaaveja ja sellaista ja talvesta asti olen saunareissuilla vienyt sille täältä juuri nyt tarpeetonta tavaraa, kun samalla lueskelin kierrätys ja tuunaus blogeja ja foorumeita, tuntui, että kaikki on tarpeellista, välillä jo tuntui, että oikeampi paikka olisi roskis, kunnes pari viikkoa sitten kävin hakemassa aitasta seitsemän samanlaista kesuppipulloa, joista tuunasin taatelin taimilleni optimaalisen kokoiset ruukut, siis ne muutkin tavarat voivat joskus olla tarpeellisia.....Mutta siis asiaan, aattona keskusteltiin vintistä, ja mun mies haaveili sen laittamista kuntoon, minä näin jo tavaralaatikoitten kipuavan vintille ja peräkamariin vapautuvan tilaa kahvittelupöydälle, muutamalle tuolille ja kukkapöydälle. Sitten illalla kysyin, mieheltäni, että saataisiinko vintti valmiiksi jo jouluksi, mutta kun mies oli sitä mieltä, että hommaan menee ainakin kaksi talvea, niin minua lakkasi kiinnostamasta koko vintti, vai että jouluksi 2017, se on minulle sama kuin ei koskaan, en voi elää siihen asti tavarat laatikoissa, joten pitää palata keväällä tekemääni suunnitelmaan: käyn läpi laatikot, etsin roskia, vien aittaan kaiken mikä voi olla ulkoilmassa eikä kovasti kiinnosta pitkähäntäisiä, mietin mitä voi viedä kellariin, etsin tavarat jotka voin viedä kirppikselle tai heitää roskiin sen jälkeen kun olen käyttänyt niitä hyväkseni: kuvannut tai ottanut osia talteen. Nyt unohdan Rajalan vintin, mies saa tehdä mitä haluaa, tiedänhän minä ettei mieheni ole remonttireiska, ja elämä etenee paremmin kun olen aivan hiljaa koko asiasta ja kaikista muistakin remontti- rakennus- ja pihanrakennusasioista, elän siinä ympäristössä mikä se nyt on ja mukaudun pikkupuutteisiin, ei tarvitse laittaa ruokaakaan alusta asti kun käytännössä ei ole keittiötä, siis sellaista mikä nykyään mielletään keittiöksi. Mutta yritän olla hiljaa myös meen autosta ja Rajalan tiestä, meen auto tulee täysi-ikäiseksi syksyllä samana päivänä kuin vanhempi miniäni täyttää 30 vee ja Rajalan yksityistietä hallinnoi mun mies ja niistä asioista haluan olla myös ulkopuolella, minulle se tie on aivan tarpeeksi hyvä. Siis yritän olla kiltisti hiljaa muistuttamatta asioista joiden etenemisellä ei ole minulle suurtakaan merkitystä ja kaiken lisäksi nalkuttavan akan kanssa ei ole kiva asustaa. Minulla mun omat jutut! Ja kehittelen lisää!

Nyt on sitten kellonaika tiedossa: keskiviikkona kello 9, silloin alkaa tapahtumaan, hui.

Ja minäpä keskitän ajatukseni oleellisiin asioihin, pitää olla keskiviikkona ruuat vähän fiksummin laitettuna ja helposti tehtävissä. Pitäisikö olla kakku? Rahkahyytelökakku? Tyttö vei tasapohjakakkuvuokat? Ihmisiä lienee paikalla seitsemän? Ja sitten pitää laittaa tavarat Kekkulin kestävään kuntoon, hän yltää jo ovenkahvan korkeudelle ja alkuviikolla käveli hiljalleen, mutta eilen meni jo melkein juosten, aika nopealiikkeinen kaveri!

Vilu! Huomenna tulee joku ukkeli käymään, pitääkö sille tahdä kahvin kanssa piirakka?