5.7

Tehkää uus valtatie 66, mutta missä hemmetissä se 65 on, me ollaan ajettu jo 40 km kiemuraista hiekkatietä ja auringon mukaan suunta on oikea, ei ole karttaa ei navigaattoria, nettitikku olis jossain kassin pohjalla, mutta olkoot.

6.7

klo 13, paikassa Seitseminen, tien varressa, Kirkaslammin rannalla, 191 m merenpinnasta.

Mun mies ui ny suolammessa, mä yritin nukkua penkillä, mutta täällä on hyttysiä ja maastovarustus on puutteellinen muutenkin, ei yksin hyttyskarkotteen puutteen osalta, mehän lähdettiin sukujuhliin, 60 vee synttäreille, eikä metsään, niin maastossa selviytymisen tarvikkeissa on puutetta, mutta kaikki vielä kotona olleet vaatteeni viskoin Primeran takapenkille kun lähdettiin, se on muuttokuorma, jota en enää kotiin pura, se menee Rajalaan, milloin sitten meneekään, Tyttö ja Kuopus ja kolme muuta tyyppiä lähtee Primeralla unikeonpäivänä kohti Wackenia, joten siihen mennessä mun pitää tyhjentää auto. Hyvää matkaa vaan: kaksi naista ja kolme miestä, joilla on varmaan hauskaa siellä takapenkillä läpi Etelä-Ruotsin ja Tanskan, ja koko sakin festarivarusteet tungetaan takaluukkuun, eipä mahdu suurta kaljalastia sekaan, jos sillä tavalla haluavat mennä niin menkööt.

Me ollaan nyt täällä rauhassa, miehen sisarusten kaakatus jäi sinne miehen syntymäkodin mäelle. Lähdettiin vähän nolosti, ei sanottu porukoille näkemiin, mies huusi vain liiterin nurkalta morjesta, kun häneltä kärys käpy siihen elämän esittelyyn jota siskot kilpaa piti yllä, minä olin hiljaa heille ja miehelle en sanonut myöskään mitään, lähtöpäätös oli hänen, hyvä näin, en minäkään siellä viihtynyt. Esikoinen soitti tänne tullessamme ja kysyi, että missä meillä pidetään Buranaa, niska on aivan jumissa, oli Kuopuksen kanssa lähdössä rehun tekoon ja sanoi meille: menkää mihin menette, mutta älkää tänne tulko, hyvä niin, me voidaan mennä johonkin airojäyskärimuseoon, olla täällä tai mennä Rajalaan paistamaan makkaraa, pitää vaan mennä kaupan kautta, meillä on kylmälaukussa: purkki piimää, sillipurkki, tomaatteja ja oltermannin pötkylä, vissypullossa on vain vähän pohjalla ja hedelmäkarkit on loppu.

Miehen sisarukset eivät tiedä, että me ollaan myyty meen melkein kaikki omaisuus, vain Rajalan mökkerö ja Primera on jäljellä, eikä ne siis tiedä sitä, että me muutetaan. Nou hätä, me saadaan kaikki meen velat maksuun ja meistä tulee meen yli 30 vuotisen taipaleen aikana ensimmäisen kerran velattomia, saavutus sekin.

Oli kyllä mielenkiintoinen tunnelma eilen Ruovedellä synttäreillä, ohjelma sinällään  paikkakunnan esittelyä: kirkko, kirkkovene, taidenäyttely, ulkomuseo ja ruoka Haapasaaressa, siellä oli myös eläimiä jota porukat katseli, katso lammas, se on musta, jee, katso poni, hui miten iso musta kani, tuossa lumpeenlehden alla nukkuu hauki, katsokaa, en minä näe, ….voi että kiinnostavaa…airojaäyskärimuseossa vasta riemu repesi, koko letka mateli läpi kylän, jos kirjoitin, että tuo sisrussarja on varsin kirjava henkisesti ja taloudellisesti, niin se on sitä fyysisen kuntonsakin osalta, sairain jaksaa laahustaa hitaasti ja toisessa laidassa on aktiiviurheilija. Ja jutut höpötystä, annoin luhyitä vastauksia syvällisiin kysymyksiin: Kuopuksen perheeseen ei aivan lähiaikoina synny toista lasta, heidän kissa voi hyvin ja laskin montako sanaa Kekkukli osaa ymmärrettävästi sanoa, mutta mitään tärkeää ei puhuttu ja sama päti koko sakkiin.

Enpä jaksa kirjoittaa enempää, tai rehellisesti sanottuna en jaksa ajatella enempää. Edessä oleva viikko on tavallinen, jos näistä' heinäkuun viikoista joku voi olla tavallinen, viikot 29 ja 30 ovat ilmeisesti aivan yhtä hössötystä ja rumbaa, no, näkee, jos asiat loksahtavat helposti paikoilleen, niin voi silloinkin olla aikaa ajatella, tai sitten pää niin täynnä, että on pakko kirjoittaa jotta pysyn pois hullujen kirjoilta.