22.7

klo 19

lämpötila sietämätön vieläkin

miehet on pellolla: mun mies, Esikoinen ja Kuopus

Leikkasin äsken auki paketin jonka posti oli päivällä tuonut sisälle asti, kukaan ei tietänyt mitä siinä on, lapussa on eri firman nimi kuin laatikossa, koko komeus n. 50X50x15cm on kääritty kiristekalvoon, tuossa pyörinyt koko päivän tuvan lattilalla, lapussa mun miehen nimi, mutta sisällöstä ei mitään. Hupsista siellä oli ne himskutin muoviläpyskät, joista mun mies on vinguttanut sille konemyyjälle jo kuukauden, mukana ei ollut mitään lähetyslistaa tai laskua, joten terveinen varmaan kuuluu, että tässä nämä läpyskät, ota käyttöösi ja ole hiljaa tyytyväinen (ehkä saa soittaa ja sanoa kiitos). Tuossa ne nyt lepäävät ruokapöydän päässä.

Vietiin pojille kuumaa kahvia termospullolla, no oli siinä jäävettä myös kylmälaukussa. Kun pojat joivat siihen tuli sen talon poika, siis jo mies synt. 1988, pikkupojan kanssa 2,5 vee, sitten siihen tuli sen perheen äitikin vauvan kanssa. Sen äidin olen tullut tuntemaan sillai, että kun Kuopus syntyi (1990) siellä sairaalassa oli yks äiti joka ei ollut vielä synnyttänyt, en muista miksi hän siellä oli ennakkoon, mutta hän oli mukava juttelemaan ja hänelläkin oli jo aikaisemmin lapsi, joten puhuttavaa riitti kaikista lasten ja äitien asioista, hänellä ei ollut vielä vauvaa, kun me Kuopuksen kanssa lähdettiin kotiin, en kysynyt mitään mistä hän oli, kaupunkilaisia yleensä ihmiset ovat keskussairaalassa. Kun menin ensimmäisen kerran Kuopuksen kanssa neuvolaan, niin se nainen istui siellä söpön tyttövauvan kanssa, en voinut kuin kauhistua: mitä sää täällä teet? He olivat silloin juuri muuttaneet tuohon muutaman kilometrin päähän. Se tyttövauva on 10 päivää Kuopusta nuorempi, hän on siis tuo äiti joka äsken katseli lastensa ja miehensä kanssa meen poikien heinähommia. …... siis mitä?....mää tairan olla aika vanha? Sukupolvet vaan vilistää ohi, hui. Kuopus katseli niitä lapsia samalla mielenkiinnolla kuin Kekkuliakin, mää luulen, että Kuopus haluaisi asettua aloileen ja perustaa perheen, en tiedä, mutta hän katselee pikkulapsia niin haikein ilmein.

Tänään on sitten saatu meen muutto ja uuden aloitus projeksissa iso askel eteenpäin, se oli aamupäivällä vain kasa aanelosia, mutta iso juttu, alkaa tuntua, että saadaan kaikki palikat kasaan tämän viikon aikana mikä on takaraja monille meen asioille, ja sitten saadaan mun miehen kanssa tehdä 29:sän vuoden tauon jälkeen muuttoilmoitus. Kuopus ei muuten saanut sitä kämppää, no sillä on hakemus ylioppilaskylään ja johonkin muihin sellaisiin, tiedä vaikka sille olis henkisesti parempi sellainen paikka jossa on fyysisesti lähellä hyvin hänen kaltaistaan sakkia, eikä mitään eläkeläismummoja, kuten oli silloin kun viimeksi yritti opiskelua, asui kerrostalossa jossa oli pääasiassa tyypejä jotka olivat muuttaneet siihen nuorina perheinä 1950-luvulla talon valmistuttua.

Ny pitäisi jaksaa mennä Rajalaan, me lähdettiin sieltä sunnuntaina aamulla huutokauppaan, varusteet se mitä tarvitsee jos aurinko porottaa (hellevaatteet ja aurinkorasva) jos iskee ukkoskuuro ( sadeviitta) tai jos poiketaan uimaan (uikkarit ja pyyhe) tän läppärin otin kans mukaan. Ja ny on jo tiistai-ilta ja me ollaan samalla reissulla samoilla varusteilla, ainakin verenpisarat on kuolemaisillaan janoon Rajalan paahteisella ikkunalla ja varmaan muutkin kasvit alkavat kaivata kastelua. Uimassa en ole käynyt, vois tehdä hyvää, on muuten muutaman vuoden talviturkit päällekäin päälläni, niin muistelisin. Sunnuntaina illansuussa kun tultiin tänne, täällä oli kuin trombi olisi pyörinyt sisällä, Tyttö oli tullut tönkimään tavaroitaan, oli kiukkuinen, ei se mun syy ole, että hänellä on täällä iso kasa tavaraa, sellaista se on kun ei oikeastaa asu missään, tavarat on täällä, kirjoilla on Rajalassa, mutta oleskelee vävykokelaan kämpässä. Hän tunki vävykokelaan auton täyteen tavaraa, osan hän pakkasi ulkovarastoon ja homma jäi vielä kesken, tietysti, eihän se mikä alkoi tammikuussa 2013 voi vielä loppua.