30.6

Hyvä päivä, sekä Tyttö että Kuopus pääsivät kouluun, nyt on sitten lapsilla pulpettipaikkoja: Esikoisella HAMK, Tytöllä SAMK ja Kuopuksella TurunAMK. Esikoinen opiskelee työn ohella pitkän kaavan mukaan, on suunnilleen puolivälissä, ja aivan sama vaikka ei saisi koskaan todistusta, hän saa kuitenkin arvokasta tietoa. Tyttö valmistui BBA:ksi pari viikkoa sitten joten hänellä ei ole kiire insinööriksi (ingengörare på svenska), mutta on jo tottunut yhtä aikaa opiskelemaan täysipäiväisesti ja käymään kokopäivätyössä ja nyt sitten seuraa jatkoa samalla kaavalla, vaikka Esikoinen suosittelikin hänelle lapsen hankintaa, jotta ei tarvitsisi koko aikaa opiskella. Mutta tärkeintä on, että Kuopus sai koulupaikan, kunhan nyt ilmoitta haluavansa paikan ja pääsee paremmin alkuun kuin silloin kun hän yritti jo kerran, siitä on kauan, vähän liiankin kauan, Kuopus on kohta 24 vuotias, nyt olisi mahdollisuus päästä jotenkin eteenpäin, kun ei työtäkään kukaan käy tyrkyttämässä. Kuopus on vähän piristynyt ja alkanut harrastamaan kalastusta, nytkin näyttää olevan fileoitu hauki jääkaapissa ja hän itse kalastamassa, ja kaiken lisäksi hän ei ole siellä yksin, tosi kiva, että tapaa kavereitaan livenä pitkän tauon jälkeen.

Sekin on nyt tiedossa, että 16.7 lähtien asumme toisen asunnossa, jos emme ole häipyneet täältä, toisaalta me ei voida häipyä yhtään siltä ennen, se on sellaista byrokratiaa, mitä siitä kunhan tietää, ettei tee muuttoilmoitusta liian aikaisin.

2.7

On sitten kuukausi vaihtunut, keskikesä, sää kuin kesäisin nuoruudessani 1970-luvulla, kylmää ja märkää. Lauantaina on miehen siskon synttärit, nyt alko vähän jännittämään, ei kakkukahvit, eikä kermaperunatkaan, vaan se että siinä on koolla jonkinmoinen osa appivanhempieni perikunnasta ja tänään miehen veli soitti miehelle, niillä on kehiteltynä melkoinen soppa, ei isompaa soppaa pysty pikkumökistä ja muutamasta hehtaarista myrskyn raiskaamaa metsää keittelemään ja kun niissä anopin lapsissa ei ole yhtään tyyppiä, kenen elämää se vähäinen omaisuus voisi kääntää paremmaksi, vaikka ovatkin taloudelliseti laidasta laitaan tässä yhteiskunnassa ja vanhimmasta päästä sisarussarja on jo alkanut siirtyä vanhuuseläkkeelle. Mutta kun se mökki on se lapsuudenkoti muistoineen ja isä lupasi yhdelle yhtä viime vuosituhannella ja äiti puhui toiselle toista tällä vuosituhannella ja kaikki saamiset ja tekemiset lasketaan vuodesta 1950, yksi sai mopon ja toinen vain polkupyörän, yksi joutui lypsämään lehmän toinen seivästämään heiniä, yksi pääsi liikuntakurssille toinen Lapinmatkalle kolmas ei päässyt mihinkään, yhden oli pakko mennä oppikouluun toinen ei saanut mennä, kun silloin ei ollut niin paljoa rahaa, nyt yksi elää pienellä eläkkeellä ja toisen vuositulot on yli 300 t€ ja tältä pohjalta tehdään tilinpäätös, huomioidaan kaikki ja entinen ja nykyinen ja ennakoidaan tuleva ja lasketaan oikeudenmukainen lopputulos, se on niin mielenkiintoinen asia, että ensi viikonloppu jännittää, olen luvannut miehelleni olla hiljaa, onnistunko, sen näkee sitten ja se selviää tuleeko sanaharkkaa, riitaa, vai ollaanko kuin ei mitään olisi. Mun mielipide on, että parempi kunnon riita kerran, kuin vuosia tai vuosikymmeniä jatkuva juonittelu, kieroilu ja selän takana selittely. Sama peli joka sukuhaarassa, pikkasen eri maustein.

Onks huomenna jo taas torstai, huh, minne nää päivät katoavat kiihtyvällä vauhdilla?