10.8

Miten aika rientääkään, päivät katoavat toinen toisensa perään menneisyyteen. Ei silti, viime viikolla tuli paljon valmista Esikoisen remonttityömaalla. Runsas viikko sitten torstaina Esikoinen selasi paikallislehteä ja naputti puhelimeensa ilmoituksesta muurarin puhelinnumeron, selitti siitä numerosta vastanneelle tyypille, että pitäisi joskus tässä korjata leivinuuni, jotta pääsisi tekemään sitten keittiöremonttia. Se tyyppi sanoi, että jos ei ole kiire, niin juon kahvini ensin ja tulen sitten katsomaan millainen se uuni on, sitten se tyyppi tuli puolen tunnin kuluttua. Oli kamala höpöttäjä ja aika hätäisen oloinen tyyppi, selitti Esikoiselle miten uuni pitää purkaa puoliväliin ja kirjoitutti ostoslistan ja sanoi, että soita jos maanantaiaamulla ei ole valmista. Esikoiselle tuli työntäyteinen viikonloppu viikko sitte, mutta nyt on huhkittu viikko ja uuni on korjattu viimeistä pintasilausta vaille valmiiksi, pari viikkoa pitää kuivattaa ennen kuin saa aloittaa varovaisesti lämmityksen. Minä tein ruokaa tiilipölyn seassa puoliksi puretussa keittiössä, lämmitin veden navetalla, sillä vesivaraaja on sieltä lentänyt pihalle jo aikoja sitten, toimein rakennussiivoojana ja sähelsin mitä sähelsin, mun mies teki Esikoisen työt. Miniä oli Kekkulin kanssa.

Kuopus ilmeisty maanantaina mukanaan joku saksalainen virus, muille on riittänyt tuhina ja asperiini, mutta Kekkuli on nyt kuumeessa. Oli mun Nissani jaksanut hyvin Saksan matkan, paitsi, että siitä oli sähköt vähän sekaisin, eikä mittarit olleet toimineet, joten mittariin ei tullut lisää kilometrejä, todellisuudessa ne ajoi sillä yli 3 000 km. Aivan sama, siellä oli vaan joku johto auki, sen jäljeltä, kun ne ennen lähtöään vaihoivat radioisysteemin siihen, kun siinä oli C-kasettisoitin jonne oli kasetin päälle työnnetty metallinen lusikka, jotta sai edes radion toimimaan, nyt siinä on CD-soitin, en ole vielä kokeillut.

Mulla on ollut sosiaalisesti epätavallisen aktiivista aikaa, olen tavannut livenä muutamia ihmisiä. Leena naapurista on menossa loppukuusta leikkaukseen ja kyseli multa sukututkimuspapereitaan, jotka on puolivalmiita, hän on kuulemma antanut alkuperäiset mulle joskus luullen, että saa kohta valmiit liuskat sen tutkimuksen tekijältä, mutta nyt selvisi, että siitä ei tule sen valmiimpaa koskaan ja nyt ne paperit mitä on, on mulla siis täällä Rajalan nurkassa jossakin muuttolaatikossa, toivottavasti löydän ne sieltä, lupasin etsiä siihen mennessä, kun hän jaksaa leikkauksen jälkeen ruveta ajattelemaan sukututkimusta. Mitä jos en löydä niitä?

Sisko on ollut kai lomalla jo kolme viikkoa, oli soittanut runsas viikko sitten äitille ja harmitellut hellettä, kun hän ei jaksa tehdä lomallaan mitään, on mennyt loma ihan hukkaan, jospa olisi saanut olla helteen ajan töissä +8 asteen lämmössä, niin olisi iltaisin jaksanut hyvin mennä mustikoille. Sitten hänestä ei ole kai kuulunut mitään, siis, litkinyt masentuneena lonkeroa vinttikamarissaan, niin luulen. Siitä näkökulmasta ei ollenkaan harmita lomaton elämä, se aiheuttaa niin monenlaisia ongelmia: juomista, syömistä, ressiä ja kauheeta vertailua toisten lomiin.

11.8

Tänään olen puhunut päätyönäni puhelimeen, Sisko soitti heti puolenpäivän jälkeen, oli menossa mustikoille ja halusi seuraa, en ollut innokas lähtemään, mutta puhuttiin pitkään. En tiedä oliko hän ollut masentunut lomallaan, hänellä sitä on vielä tämä viikko, sovittiin, että mennään keskiviikkona yhdessä seurakuntailtaan. Sitten soitti heti perään Poika, häneltä oli loma loppu ja soitti töistä, kuten yleensä soittaa, hänellä kun on sellainen työ, että puhelimeen puhuminen ei tahtia hidasta ja työkavereitten kanssa ei voi puhua, ellei sitten soita. Poika oli kahden viikon lomallaan hankkinut itsellen y-tunnuksen ja ennakkoverot ja hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi. Esikoinen hymähti, hän pääsi juuri eroon toiminimestään, ei kylläkään ennakkoveroista eikä arvonlisäverosta, niin ja y-tunnuskin säilyi entisellään. Sitten soitti Esikoinen, että lähtevät näyttämään Kekkulia lääkärille, kun jo ollut kolme vuorokautta kuumeessa, eikä ole helpottamisen merkkejä. Mun mies tekee Esikoisen työt. Sitten kyllästyin olooni entisessä kodissani ja pyöräilin tänne Rajalaan, istuin pitkään hiljaisuudessa tekemättä mitään, sitten järjestin vähän tavaroita ja löysin ne Leenan paperit, hyvä, luin vähän kirjaa, nyt kun on kolme tuntia kulunut ja suunnittelen jonkun äänilähteen avaamista, radion tai sitten Katsomon, telkkaria täällä ei ole, tai oikeastaan mun näyttö on telkkari, mutta signaali puuttuu, täällä kallionkolossa sellaista ei taida olla saatavillakaan tai sitten vaatisi vähän säätöä, jota kukaan ei jaksa tehdä.