Nyt alkaa joulupaasto. Minä en ole ortodoksi, mutta olen sitä mieltä, että ne kirkkokunnat jotka opettavat ruuasta vain yhden asian - mikä mennee suusta sisään, tulee toisesta päästä ulos - menettävät paljon elämän rikkautta. Joulujuhla on aivan erilainen odotustavasta riippuen, onko sitä odettanut paastoten vain pikkujouluissa syöden ja juoden. Olen siis luterilainen, mutta nykyään poikkean aika usen metodistiseurakunnassa.

Ajattelen nyt, että huomioin joulunodotuksen elämässäni ja ehkä vähän eri tavalla kuin ennen, nyt enää en ole äiti, jonka pöydän ääreen lapset kokoontuvat, nyt tulee ensimmäinen joulu kun me, mummu ja pappa, ei asuta lastemme lapsuudenkodissa. Tämä paikka, jossa asumme, ei tuo lapsillemme mieleen mitään tai sitten muutamia juttuja ajalta, kun he pitivät täällä bileitä, nekään ei ole kaikki kauniita muistoja, mutta he kaikki ja heidän kaverit ovat hengissä ja kunnossa, Kuopukselle tämä paikka voi tuoda mieleen ikäviä muistoja, sillä täällä oli hänen salainen piilopaikkansa, silloin kun otti ja katosi, sekin juttu opäättyi lopulta hyvin ja Kuopus pääsi nyt kahden vuoden suunnittelun jälkeen taas kiinni opiskeluun, jospa hän olisi nyt henkisesti vahvempi ja aikuistunut. - Siis meillä ei ole enää niitä ulkoisia puitteita, joissa meidän sakin joulut on vietetty tähän asti. Sinne voidaan mennä kylään, mutta se on Esikoisen perheen asunto ja siellä mikään ei ole entisellään.

Jos minä mummu pystyisin nyt keskittymään erilaisiin asioihin joulun alla, enemmän hengellistä, enemmän joululauluja ja joulumarkkinoita ja rauhallista asioiden miettimistä. Minä olen huono ostamaan joululahjoja ja nyt kun olen muutossa siirrellyt lastenikin tavaroita, olen tullut entistä vakuutunemmaksi siitä että joululahjojen ostaminen on turhaa, roskapusseissa näytti olleen minun viime vuosina joululahjaksi ostamia tavaroita, mistä minä tiedän mitä he haluavat. Ehdotan nyt sellaista pysyväisjärjestelyä joululahjaksi, että minä maksan sille matkan, joka vie minut ja vaarin reissuun. Me kun aina suunnitellaan menevämme jonnekin, mutta suunnittelun asteelle se yleensä jää. Mutta kun joku vie meidät, niin sitten mennään. Tämä koskee kaikkia, lapsia ja niiden pareja. Matka saa suuntautua periaatteessa minne vain, mutta kai siinä jotakin rajoituksia käytännössä on, myös kelpaa ihan päivän matka kotimaassa.

Olen tunkenut juolutavarat keittiön yläkomeroon, se on 1940-luvun mallinen komero ja tavarat on siellä laatikoissa, onko mun pakko vetää sieltä alas liinat, verhot, kynttilänjalat, kaikki krääsä ja sähkösarjat, jotka varmaan taas vaihteeksi temppuilevat, jotenkin laiskottaa. Aitassa on erikseen joku iso kynttilänjalka ja kynttilät on tuvan pöydän alla laatikossa, en ole keksinyt niille säilytyspaikkaa, jos poltan ne vähiin, sitten ei tarvita säilytyspaikkaa. Nyt olisi aika polttaa kynttilöitä enemmän kuin tulkee poltettua. Mikä marraskuun harmaudessa enemmän piristää kuin kynttilät, nytkin ITL lupaa saman nollakelin harmauden jatkuvan, tällainen on oikea vanhanajan marraskuu, kun kuolussa istuttiin, niin joulu ei tahtonut tulla millään, pitkillä tunneilla selailtiin allakkaa ja laskettiin koulupäiviä. Pimeetä, harmautta, tihkusadetta, sumua, kuraa. loskaa ja räntää. Silloin ei ollut edes syyslomaa.

 

2014_11_14_2817.jpg

Sytytin kynttilän ja keitin riisipuuroa. Pitää ostaa uutta kanelia, tuo on vanhentunut ajat sitten, eikä maistu aromikkaalle.