Nyt lähtee taas tulemaan Jatkokertomukseen lisää tarinaa!

http://blogit.maaseuduntulevaisuus.fi/jatkokertomus/

 

Mitä tähän asti olen laittanut tuohon blogiin, olen kirjoittanut tarinan jo aikoja yhtenäiseksi jutuksi, sitten myöhemmin  pätkin sen blogin mittaisiksi pätkiksi. Kun aloitin tuon blogin, oli mulla koko tarina kirjoitettuna, nyt on haave kirjoittaa tuohon jatkoa tai ei ajallisesti jatkoa, vaan omia muisteluita tuolta samalta ajalta, tai ei aivan samalta, sillä ajattelin aloittaa ajallisesti ihan siitä mihin oma muistini yltää, siis 1960-luvun alkupuolelta muistan jo jotakin. Ajattelin tehdä tuon jatkon eri tekniikalla, miten se sitten pysyy hallinnassani sillai, että siinä voi pysyä tarinassa mukana, sitä en vielä tiedä, saatan seota sanoihin, eikä siitä saa kukaan mitään tolkkua tapahtuneesta.

Kun vuosia sitten aloitin kirjoittamaan tuota tarinaa, minulla oli vain yksi kysymys selvitettävänä: mikä ihmeellinen asia meen suvussa kummittelee? Vaikka tuon tarinan aikana tuli muutamia kysymyksiä selvitettyä, niin lopullista selitystä en ole saanut. Itselläni on nyt enemmän tietoa, kuin oli silloin, kun tuota kirjoitin. Hassua, että varsinainen ongelmani oli Pernon-suvun elämä, mutta loppujen lopuksi heistä olen kirjoittanut vähiten. Miksi? Heistä on vaikea kirjoittaa. Heistä olen kuullut vähiten. On helpompi kirjoittaa maatilojen käytännön elämästä, kuin saada selvyyttä heidän ajatuksistaan.

Mun pitää miettiä nuo luokat tarkkaan, jotta siitä tulisi sellainen, että sieltä voisi lukea valitsemalla kunkin ajanjakson asioita. Nyt tuon tähänastisen blogin pitäisi olla sellainen, että voi lukea kunkin tilan asiat suurinpiirtein ymmärrettävästi, tietysti monet asiat ovat kahden tilan tai koko kylän yhteisiäkin ja kaikki selittää kaikkea, mutta luulisin, että esim. Härkämäen tarinan voi lukea erikseenkin, niin ainakin yritin järjestää luokituksen.

Jatkoon tulee kertoja-minä, haluan pohtia oman perheenikin asioita tekemällä itselleni jos-kysymyksiä, ja haluan opetella näkemään miksi elämä on mennyt niin kuin on mennyt ja voin avoimesti myöntää millaisia ratkaisuita olen itse elämässäni tehnyt. Tarinassa voin valita eritavalla, kuin olen valinnut oikeassa elämässä, ja siten voin pohtia olenko tehnyt tyhmiä valintoja elämäni varrella. Muistelun tueksi otan nuo nurkissa lojuvat muuttolaatikot, vanhat päiväkirjani, vanhat valokuvat ja vähän voin jutella ihmisten kanssa, vaikka olen luonteeltani yksin viihtyvä, syrjään vetäyvä eikä sosiaaliset taitoni ole hyvät. Saatan olla myös vähän ujo elävässä elämässä.

 

$