Nyt kun on ollaan asuttu täällä muutama kuukausi, niin alkaa hahmottua tavaroille ja toiminnoille paikat. Täällä kun kaikki ei ole ihan nykyaikaisessa järjestyksessä. Esimerkiksi jääkaappi ei ole keittiössä, vaan eteisessä. Tämä rakennus on suunnilleen samassa kunnossa, kun 1950-luvulla rakennettiin siirtolaistilan piirustuksilla. No, nurkasta on tehty pihaan päin lisäys, elintasosiipi, jossa on sauna ja vessa. Kyllä tänne yksi sopuisa pariskunta pitäisi mahtua, kun on kolme huonetta ja keittiö, mutta jotenkin näkyy se, että heti sotien jälkeen ihmisten elämä oli erilaista, ei ollut olohuonetta, vaan tuvassa on hyvät paikat kahdelle sängylle, ei silloin suunniteltu paikkaa jääkaapille, televisiolle, saati tietokoneelle, aivan nykyaikaa saattaa olla se, että läppäriä pidetään polvien nojalla sängyssä maatessa, niin ajat muuttuvat.

Mietin, että miten kasvini tänne järjestän ja millaisia kasveja haluan pitää. Siinä mielessä hyvä kysymys, että yhdestäkään en ole luopumassa, mutta toiset ovat välttämättömämpiä kuin toiset.

Tässä on suttupaperini, johon olen kirjoitellut ajatuksiani.


img264.jpg

Kun sanoin siskolle talvella, että meillä on aamulla +14 astetta lämmintä, niin sisko lupasi tehdä ihmistensuojeluviranomaisille ilmoituksen ihmisten rääkkäystapauksesta. Hyvä, että kasveja ei voi rääkätä, tai mistä sen tietää vaikka voisikin. Mutta oikeesti, tuo viileä tupa on ihan hyvä paikka niille kasveille, jotka viihtyvät talven viileässä. Ja sitten makuuhuoneeseen voisi laittaa, ne jotka viihtyvät vähän lämpimämmässä, siellä on yleensä lämmityskaudella +17 ja se sopii meille ihmisille ihan hyvin. Nyt kamarissa ei ole ollut noin lämmin, kuin paperissa lukee, joten tässä tietokoneella istuessa pitää olla töppööset tai huopikkaat jalassa. Mutta tässä ei riitä talvella valo juuri millekään kasville, ja jos on lämmin pitää olla valoakin enemmän. Keittiö on vielä pimeämpi ja siellä ei juuri ole paikkaa mihin vois laittaa kasveja, vaikka on niitä siellä nytkin: juoruja kituu ruukuissaan ja pelargonien pistokkaat odottaa vedessä juuria.

Kun mulla oli talven ajan tuvassa iso ja leveä ruokapöytä työnnettynä ikkunan eteen poikittain, en ylettynyt kastelemaan saati nyppimään keskellä olleita kasveja. Kasvit pitää saada järjestettyä niin, että niitä on helppo hoitaa. Ja toinen asia on tuo kasteluveden liriseminen milloin mihinkin suuntaan. Mulla ei ole mitään kauniita ruukkuja ostettuna kasveilleni, vaikka olen vuosia suunnitellut. (sitten-kun) Joukossa on kaikenlaisia pääasiassa muoviruukkuja, mustia ja ruskeita, valkoiset sain poisettua viime viikolla niiltä kasveilta, joita aijon pitää itselläni. Jotakin yhtenäisyyttä pitäis ruukkuihin saada. Suojaruukku on vähän niin ja näin, se on kaunis, kun ostaa kauniita ja se suojaa juuria kuumenemiselta ikkunalla, jos aurinko vielä joskus paistaa, mutta minusta kastelu on hankalaa, helposti jää liikaa vettä seisomaan suojaruukkuun, siksi en ole suojaruukkujen kannalla, mutta toisaalta ja toisaalta, mietin.

En ole istuttanut eri lajeista tai lajikkeista asetalmia isoihin ruukkuihin, mutta nyt katselin kiinanruusun isoa ruukkua miettien, että mitä matalaa siihen laittaisin pintaan. Mun pitäisi onnistua järjestämään kasvit niin, että niiden kauneus on helposti katseltavissa. Siksi otin tänään herttalyhdyn alas amppelista, sillä päältäpäinhän se on kauneimmillaan, vaikka amppelista riippukin alaspäin.

Ennen vanhaan kevättalvisin paistoi aurinko ja kun silloin oli vielä hanki kertaamassa valon määrää, ei tullut mieleenkään ostaa kasvilamppuja, mutta nykyään on vähän niin, että vaikka kasvattaisi kasveja ison eteläikkunan edessä, valoa on liian vähän. Minulla ei ole varsianisia kasvilamppuja, mutta pientä lohtua annan loisteputkivalaisimilla. Tuo lamppujuttu on yksi mitä pitää miettiä ja tehdä ratkaisuita sen mukaan millaisia kasveja aijon pitää. Sitä tässä nyt sitten jään miettimään.


$