Ruokapäiväkirjoissani kirjaan aina joskus ylös juomani veden alkuperän: vesijohtovesi, kaivovesi tai vissy.

http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=68561

http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=68698

Meillä on oma kaivo, eikä meillä ole käytännössä mahdollisuutta liittyä vesijohtoverkostoon, koska asumme keskellä metsää. Kun syksyllä muutimme tänne, päätin opetella juomaan oman kaivon vettä, vaikka se maistuukin savelle vesijohtoveteen tottuneessa suussa. Tuo vesijohtovesi, jota täällä suunnalla juodaan on todella hyvään, täysin käsittelemätöntä pohjavettä. Talvella sitten tuntui, että kaivovesi kävi entistä sameammaksi ja aloin kantaan kaupasta vissyä. Mutta sitten kyllästytti pullolasti mennen tullen kauppamatkalla, ja nyt tuon 10 l kanisterilla sitä hyvää pohjavettä Esikoisen luota. Hankalaa sekin.

Yksi keino juoda kaivovettä on tehdä siitä yrttiteetä, sen voi sitten juoda joko kuumana tai kylmänä. Koivunlehtiteestä kirjoitin hiljattain.

http://satuetainen.vuodatus.net/lue/2015/03/koivunlehtiteeta

Pitäsi saada käyttöön muitakin kotipihan ja lähimetsän yrttejä. Nyt jountivuorossa on kaupan hyllystä Rooibos.

Tietysti on mahdollisuuksia yrittää parantaa kaivoveden laatua: korjata kaivo, tehdä uusi kaivo tai hankkia joku suodatussysteemi, mutta nyt ei ole vielä tekemättömien töiden listalla.

En juo kahvia enkä mustaa teetä, sillä syksyllä kun elämä oli sekaisimmillaan, kaikki muutti, eikä ollut missään keittiötä. Esikoisen luona juotiin kahvit ulkorakennuksessa vielä halla-aamuinakin ja kun käytiin Pojan tontilla auttamassa, siellä ei ollut mitään rakennusta, vaan pollokahvit juotiin kannon päässä. Elämä meni siihen, että join aamulla pari mukillista kahvia mustana tyhjään mahaan ilman ruokaa, päivällä seuraavat kaksi jonkun voileivän kanssa, iltapäivällä kahvia  ja illalla hyvin haudutettua mustaa teetä. Sitä oli syys-, loka- ja marraskuussa. Vähitellen tulin huonovointiseksi, rinnasta pisti. Ensin suunnittelin pari viikoa saavani sydänkohtauksen, mutta kun kipu oli oikealla, olin vain. Sitten ajattelin, että jos se olisi infarkti, olisi minun pitänyt jo kuolla. Kipu kävi kuitenkin pahemmaksi, pisteli pahasti myös selän puolella ja kainalossa, olin ihan sairas, nukuttua sain kuitenkin kohtalaisesti. Sitten päätin lopettaa kahvin ja teen juonnin, ennenkuin päättelen sairastavani syöpää. Päivä ilman kahvia ja teetä. Ja hepskukkuu, seuraavana päivänä olin aivan eri ihminen, kova kipu oli poissa. Toinen päivä ilman kahvia ja teetä. Olin melkein terve. Kolmannen päivän jälkeen pistävä kipu oli kokonaan poissa. En tiedä mikä oli vaivan nimi, ei se ollut ihan vain närästystä, mutta ärtynyt mahalaukku tai mahahaava?

En muista mikä päivä lopetin kahvin ja teen juonnin (marraskuussa), mutta nyt olen ihan absulutisti, sillä pääni on aika kofeiiniherkkä, kun join paljon ja jatkuvasti, nukuin hyvin, mutta jos nyt juon kupillisen vaikka aamupäivällä, niin nukahtamiseni käy vaikeaksi, maha siitä ei nyt enää tule kipeäksi. Yleisesti ottaen nukun nykyään niin hyvin, etten viitsi asiasta puhua, sillä ympärilläni olisi suuri kateellisten joukko.

Tietty, jos nyt tulee tilanne, että pitää olla illalla myöhään valveilla, voin käyttää kahvia piristeenä. Ja jos tulee aivan mahdoton tilanne kieltäytyä, niin sitten vaan odottelen unta, ei sen kummempaa.

Joskus mulla oli elämässä jakso, jolloin join paljon kaakaota, nyt en ole juonut sitä. Miten se vaikuttaisi nukkumiseen? Nyt se ei sovi, jos yritän olla maaliskuun maidottomana, minun pitää saada kaakaon joukkoon jotakin maitotuotetta, maitoa tai kermaa.

Makeutusaineella makeutettuja juomia juon jonkin verran, nyt aikoihin niitä ei ole kotiin ostettu, mutta jos käyn Kotipizzassa tai Hesessä syömässä salaatin, niin otan zero-juoman, en ole niistä paikosta edes kysynyt vettä. Saattaisi saadakin pullossa.

 

$