Koivun lehdet olen kerännyt itse. Puista ei saa ottaa mitään ilman niiden omistajan lupaa. Jos käyttää laajennettuja jokamiehenoikeuksia, siis kerää ilman lupaa, pitää olla varovainen. En pidä koivunlehtien keräämistä ilman lupaa suurena rikoksena, mutta jos menet kerääämään tarkan ja kiukkuisen metsänomistaja visakoivumetsästä, saatat olla aika pahassa liemessä. Siis ainakin pitää teitää kenen metsä on ja sitten arvioida uskaltaako kerätä ilman lupaa. Hyvin suunniteltu rikos!

Kannataa myös vähän miettiä millainen paikka on, ettei nyt ihan moottoritien pientareelta kerää ja kannattaa kerätä vain ehjiä, siistejä ja kirkkaan vihreitä lehtiä. Koivunlehdissä on valinnanvaraa. Ajankohta on juhannuksen jälkeen, kun koivunlehdet ovat täysikasvuisia, eivätkä enää tahmeita. Syksyn haalistamat lehdet eivät enää ole hyviä.

Minulla ei ole mitään varsinaista kuivuria, vaan kuivaan lehdet verkkopohjalaatikossa tai siivilässä tai harsokangaspussissa tilanteen mukaisessa paikassa keittiössä tai saunassa.

Koivunlehtiteen valmistus poikkeaa muiden yrttiteiden valmistuksesta siinä, että sitä kannattaa hauduttaa kauan, jotta mausta tulee täyteläinen ja vihtaveden maku katoaa.

Laitan litran termospulloon 12 koivunlehteä ja täytän pullon kiehuvalla vedellä, sitten suljen pullon ja unohdan pariksi tunniksi. Siivilöin teen kannuun. Vahva tee saa jäähtyä kannussa ja laimentelen sitä siitä parina päivänä, tilanteen mukaan joko kuumalla tai kylmälää  vedellä.

Koivunlehtitee ei sovi jatkuvaan käyttöön, koska se on diureetti, mutta todella hyvää ja sitten välillä muuta teetä tai pelkkää vettä.

$€