Olen taas pyöritellyt päässäni ajatusta kasvien harrastamisesta. Selväähän on se, että niitä harrastan tavalla tai toisella. Kun suunniteltiin muuttoa, joskus vuosi sitten, sanoin lajitoverille, jonka kanssa asun, että jätän huonekasvit entiseen paikkaan tai kompostoin ne. Siihen lijitoveri sanoi: jos muori muuttaan mun kans, niin muorin kasvit muuttaa kans. Ja hän on todella muistanut mitä sanoi, nytkin yks päivä, kun hoidin kasvejani lajitoveri työnsi vähän kukkamultapussia ruokapöydällä, jotta sai soppalautasensa mahtumaan pöydälle. Ei sanonut yhtään moittivaa sanaa.

Tässä on lappu, johon olen joutessani sutannut ajatuksiani.

img265.jpg

Muuten tuo "Lihansyöjän kasvioppi" on mun koneella oleva asiakirja, johon olen kerännyt kunkin kasvin kohdalle lihaa ja kalaa sisältäviä ruokaohjeita.

Ensinnäkin tuo teema!

Minulla on ollut vuosien varrella monia teemoja ja muoti on päässyt vaikuttamaan minuun. Tietty, pitää ostaa sitä, mitä joku myy. Joskus 1990-luvun lopulla oli pelargoniat muodissa. Hankin silloin itselleni jonkinmoisen kokoelman, niistä on muutamia vieläkin jäljellä, laji ja lajikenimet on kirjoitettuna johonkin muistikirjaan, missähän sekin lienee. Jo ennen pelargoneja hurahdin yrtteihin. Niitäkin minulla on edelleen: kuistilla, kellarissa ja maassa, täällä ja entisessä paikassa, josta varmaa keväällä kaivelen niitä ja tuon tänne. Sitten olen ollut vanhojen huonekasvien lumoissa ja edelleen haluan säilyttää "ikuisesti" suvussa kulkeneeet: maatiasiamrylliksen ja enkelinsiiven. Tietysti jonkinlainen suhde minulla on niihinkin kasveihin, jotka ovat olleet minulla pitkään, vaikka eivät olisi sukuperintöä. Yksi sellainen oli tai on viime talvena mun entisessä viherhuoneessani kovia kärsinyt, saattohoitoa saava, pylvästyräkki, se oli mulla jo 1970-luvulla. Toinen on tuvassa hyvin voiva iso rahapuu. Huonekasvien teemana on ollut joskus myös hevi-osastolta saatava materiaali. Tuokin ajatus elää, mandariinin siemenet ovat kylvämättä, mutta tallessa ja tänään ostin varsisellerin, kun luin, että senkin voi saada kasvamaan ruukussa uutta satoa. Eikä silti, pidän kovasti selleristä. Sitten on ollut monenlaisia kokoelman poikasia: santpaulioita, anopinkieliä ja juoruja ja muuta.

Siis kaikista vanhoista teemoista on kasveja jäljellä.

Tuo kauppa kasvien katselu ja ihailu paikkana, ei ole kovin helposti toteutettavissa, niin ettei sorru ostamaan jotakin. Eihän ostaminen synti ole, mutta pitäisi olla joku idea, ei voi ostaa tai muuten hankkia (saada kavereilta) kaikkia maailman huonekasveja.

Olen aina aliarvioinut kukkien kauneutta. (Eihän minulla saa olla mitään kivaa) Mutta nyt hullaannuin todella kukista, kun maatiasamaryllis kukki kuukausi sitten komeasti. 2015_02_02_3210.jpg

Miksi en halua enempää komeasti kukkivia kasveja? Mummollahan kuuluu olla kauniisti kukkivia ruukkuja! (Siis kuuluu olla)

On minulla itselläni sitten millainen kasvimäärä tahansa, niin kyllä kasveja kannattaa käydä muuallakin ihailemassa, oli se sitten mikä tahansa tuon lapun vaihtoehdoista. Ja ihan kiva, jos on kamera mukana.

$