Kun mummuni muinoin kertoi juttuja ihmisistä, joilla meni huonosti, ja oli kaikki sen ajan ongelmat ja luultavasti myös mielenterveysongelmia, joita ei silloin sairauksiksi sanottu. Siis tuo aika oli mummun nuoruudenaikaa, ja mummu tuli lapsuudenkotiini emännäksi jo aika varttuneena naisena rippikouluikäisen lapsen yksinhuoltajana tasan sata vuotta sitten. Niin nuo mummun kertomat surulliset minielämänkerrat loppuivat usein lauseeseen: "Sitten se meni metsään". Olen ymmärtänyt sen eräänlaiseksi tavaksi tehdä itsemurha katoamalla metsään. Kun elämä kävi kestämättömäksi poistuttiin yhteisöstä, suvusta ja kylästä ja vaellettiin korpeen, ensin syötiin vähän kasveja, sitten kuoltiin nälkään tai hukuttauduttiin vesistöön, hypättiin koskeen. Tehtiinkö ennen tuollaista? Minusta se tuntui mahdolliselle, mutta en saanut mistään vahvistusta teorialleni mummun kertomuksiin. Mutta joskus parikymmentä vuotta sitten luin Pirjo Tuomisen kirjasta samanlaisesta tapauksessa: henkilö meni metsään. Siinä oli vielä tuo sama termi mitä mummo käytti ja se oli itsemurha.
Tulee ristiriitainen olo, kun nykyään käsketään mennä metään rentoutumaan, ammentmaan henkistä voimaa ja halaamaan puita.
Olin Kekkulille seurana, kun Esikoinen kävi näyttämässä parille miehelle, mun näkökulmasta ne on poikia, työmaan. Kekkuli huomasi minne miehet menivät ja päätti mennä perässä. Minä yritin hillitä vauhtia, käskemällä katsoa puita, käskemällä kuunnella myrskyn pauhua puiden latvoissa ja käskemällä pysähtymään jotta saan otettua kuvan. Kyllä hän alkuun katseli, kuunteli ja pysähteli, mutta sitten jätkänpätkä laittoi ison vaihteen päälle ja paineli vauhdilla pitkin metsätietä isänsä perään. Vajaan kilometrin jälkeen häneltä pääsi itku, samaan metsäistä tietä näytti jatkuvan loputtomiin.
Minä päätin, että vaihdetaan suuntaa, sillä, tiesin, että joudun kantamaan jätkän takaisin. Mutta hän olikin sitä mieltä, että suuntaa ei vaihdeta, isä on metsässä. Sitten meille tuli riita, ja kannoin kiukkuisen pojan metsästä. Kyllä hän sitten rauhottui, kun näki auton ja traktorin lähtöpaikassamme, ja pian isäkin tuli.
SE
Kommentit