Olen saanut tämän krusifiksin äidiltäni. Tuo risti ei ole oikein sukulaisilleni kelvannut, mutta minulle se on tärkeä muisto monista asioista. Tuo on lahja pikkuserkultani pappalleni. Sitä pikkuserkkua en ole tavannut neljäänkymmeneen vuoteen, mutta hän oli pappalla kesätöissä heinäpellolla, joskus vuonna 1964. Pikkuserkku oli minun, silloisen pikkutytön, silmissä iso tyttö, jo melkein aikuinen ja hän kävi meillä ja oli aidosti kiinnostunut mun puuhista, hänestä tulikn sitten aikuisena erityisopettaja. Sitten syksyllä sain häneltä kirjeen, en ollenkaan muista mitä siinä oli kirjoitettuna, äiti luki sen mulle, sillä en osannut silloin vielä lukea. Mutta sen muistan, että kirjeen välissä oli litteäksi prässätty sileä neliapila. Samoihin aikoihin tuo pikkuserkku lähetti pappalleni, pappansa veljelle, tuon krusifiksin, mutta pappa jehovantodistajana sanoi, ettei Jeesusta naulittu ristille vaan paaluun, eikä laittanut sitä seinälleen, mutta äitini huoli sen. Tuo Jeesus on fosforoitu ja se loisti munet vuodet ja vuosikymmenet lapuudenkodissani huoneeni seinällä iltaisin, sitten kun oli valot sammutettu, minä tuijotion sitä kunnes nukahdin. Kun 1980-luvun alussa lähdin maailmalle, sain krusifiksin mukaani, äiti ei välittänyt siitä.

krusifiksi.jpg

 

Христос Воскресе!

Kristus nousi kuolleista,
kuolemallaan kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi.
(virsi 90)
 

Joten ei kannata tuijottaa ruumista ristillä, vaan todeta hauta tyhjäksi ja iloita ylösnousemuksen tuomasta armosta.

Nyt on pyhät ohi, kaupunkilaiset palanneet koteihinsa mutta pääsiäisen aika jatkuu.

 

SE