Selasin tässä muutama päivä sitten näitä pätkiäni taaksepäin ja muistelin elämääni, samalla huomasin, etten ole aikoihin kirjoittanut höpötyksiäni tyyliin: kaikkea mitä mieleen tulee. Jotenkin tuntuu, että pää vaatisi sitä.

Tuossa alempana on muutama pätkä missä on Kekkuli, olenkin ollut viime aikoina aika paljon Kekkulin kanssa. Meillä on kaikkia omia juttujamme. Kekkuli tykkää kovasti syödä vihreitä pavuja, niinpä meillä on nyt itämässä pavun siemeniä. Kylvettiin ne ruukkuihin ja eilen näkyi jo paljon vihreitä koukkuja mullasta. Eihän papuja ole pakko taimikasvattaa, mutta saa maa lämmetä rauhassa. En edes tiedä minne me ne istutetaan, mutta Kekkulin kotipihaan, siellä heillä ovat taimetkin, mun entisessä viherhuoneessa.

Kun olen ollut Siskon kanssa kirpparilla, niin hän aina ehdottaa, että tässä olis Kekkulille hyvät housut, paita, kirja, nalle, mitä milloinkin ja minä sanon siihen, että en osta mitään Kekkulille, koska silloin kun mun lapset oli pieniä, niille sukulaiset (Sisko mukaanlukien) toi todella paljon vanhaa tavaraa ja vaatteita ja niin minä en päässyt vatisemaan heille mitään tai siis tosi vähän. Olisinhan voinut kipata ne vanhat roskiin ja mennä kauppaan, tai sanoa, että viekää romunne ja ryysynne muualle, mutta en vaan tehnyt niin. Kun muutama viikko sitten sanoin Siskolle, että en puhu huonekasveille, hän kun näytti höpöttävän niille koko ajan, niin Sisko sanoi mulle hyvin jyrkästi, että mä en välitä Kekkulista, enkä kasveista. Se olkoot hänen tulkintansa, mutta ikävintä on se, että se ei ole ainoa asia, josta meillä on eri näkemyksiä. Voihan kasveille tarjota pienen hiilidioksidilannoituksen hönkimällä päin, mutta mun huonekasveilla hiilidioksidi ei ole minimitekijä, vaan se on valo.

Olen tavannut Siskon viimeksi 25.4 ja mulle jäi siitä lauantaista vähän paha mieli. Sisko lähti sitten maanantaina kolmen päivän reissuun Viroon ja hän oli pyytänyt mua mukaan, enkä suostunut, koska minähän en ole koskaan päässyt käymään missään, enkä mene minnekään, purin katkeruuttani Siskoon ja hän puolestaan oli kateellinen minulle, siitä muodostui kilpailu, kummalla on ollut kurjempaa tai toisen näkökulmasta kummassa on enemmän kadehdittavaa. Sen ainakin tajusin taas kerran, että me Siskon kanssa tiedetään kovin vähän toisistamme ja se on molemminpuolista. Sitten jälkeenpäin harmitti, että olin purkanut itseäni Siskoon, olisin vaikka kirjoittanut tänne saman katkeran vuodatuksen.

Sisko ei ole ollut minuun yhteydessä sen jälkeen. Esikoiselta kuulin, että Sisko oli käynyt viime sunnuntaina Äitiä katsomassa. Hyvä niin. Sisko ei yleensä minulle tekstaile, ei soita koskaan, vaan aloite on aina mulla, ja nyt ei ole huvittanut laittaa mitään viestiä. Eikä me tavata huomennakaan kirpparilla, minä menen, mutta Sisko ei tule ja sen tiedon soitti naapurini.

Kun toissapäivänä oltiin kaupungissa, meillä oli mun miehen kanssa oikein mukava päivä, sen reissun teema oli kasvit ja varsinkin huonekasvit, tuli niitä sitten ostettuakin, mutta katseltiin todella paljon ja kauniita oli, kuviakin otin, mutta jos laitan niitä tänne, niin paljastan käyneeni nauttimassa kukista. No joo tää on tätä kieroiluani, tulee huono mieli, kun on sallinut itselle jotakin kivaa, onko sellainen sitten kivaa, kysyy Sisko aina minulta. Mutta kun en voi myöntää, niin en voi kertoa kenellekään siitä että olen käynyt jossakin tai että minulla on ollut kivaa.

Kun nyt selasin toissapäivänä ottamiani kuvia, löysin kaksi kuvaa, joissa selvästi me ollaan Siskon kanssa.

2015_05_06_4609.jpg2015_05_06_4613.jpg

Huomenna voinkin sitten laittaa tänne kuvan, jota suunnittelin jo viime vuonna, mutta en voinut myöntää käyneeni siellä.

 

SE