Kesän kukkia

Vaikka ampuisitte aamunkoitteessa, niin sanon mielipiteeni edesmenneestä heinäkuusta: oli hieno kuukausi, mikä kukkien paljous sekä luonnossa että puutarhoissa. Viime- ja toissavuonna kaikki kukkivat kuivassa kuolemanhädässä jo viimeistään juhannuksena ja heinäkuussa oli pelkkiä siemeniä, ei kukan kukkaa ja sitten elokuussa kukkivat pieninä ja vaivaisesti kovassa kiireessä syksyn kukat. Nyt on rehevää.

No joo, kyllä tiedän, että pellot ovat niin märkiä, että sadonkorjuu on liki mahdotonta, ellei pian tule kuivat kelit ja ellei säät lämpene elokuussa, moni kasvi jää tuleentumatta, lämpösumma ei tule täyteen syksyn aikana. Siis aivan varmaan viljelijöille tulee eteen tilanne, että on hankalaa valita pienin paha.

Herbaarioon en ole paljon lisännyt kasveja, mutta olen urakalla yrittänyt saada selvää heinäkasvien nimistä. On ne vaikeita. Kun laitan ne herbaarioon, niin sinne tulee varmaan virheitä. Kaiken lisäksi heinistä on vaikea ottaa kuvia, ei niistä saa mitään selvää. Mutta sama ongelma näyttää olevan muillaikin, kasvikirjojen valokuvista on hankala saada selvää tuntomerkeistä. Silloin on vielä vaikeampaa, kun kirjassa on vain yhdelle kuvalle paikka. Netissä kun on tilaa useammille kuville, niin joukosta löytyy selviä kuvia ja yhdestä kuvasta saa selvää lehdistä, toisesta kukasta ja sillee.

Sisko

Me ollaan kuljettu mun miehen kanssa aika paljon erilaisilla paikoilla luonnossa ja ahmittu keskikesän kukkaloistoa ja ihmetelty kasveja, joita emme tunne. Mulle tuli jo paha olo, kun on niin ihanaa ja Sisko lomallaa ei varmaankaan osaa nauttia, päättelin, että hän löhöö masentuneena lomallaan kämpässään ja katselee kattoa, ei jaksa edes mulle soittaa, kun ei kuulunut mitään. Mutta hän olikin tavannut paljon kavereitaan ja kulkenut monissa paikoissa ja tietysti mustikoilla. Sitten mun mieli kääntyi päivastaiseen suuntaan ja ajattelin, että Siskolla on ollutkin paljon hauskempaa kuin mulla, kun en ole paljon tavannut perheen ulkopuolisia ihmisiä. Mitenpäin sitten pitäisi ajatella? Sitten kun näin Siskon eilen, saatoin todeta, että hän on taas laihtunut, hän on laihtunut ainakin 15 kg keväästä, eikä ollut silloinkaan ylipainoinen. Siitäkin voisin olla kateellinen, kun meikäläisen paino ei tipu, ei ole kyllä noussutkaan. Mutta en saa olla tuosta kateellinen, koska avioero on vienyt Siskon ruokahalun. Hän sanoi, että ei ole tietänyt, että voi olla sillai, että on nälkä, mutta silti ruoka ei mene alas. Siitä päätellen hän on edelleen masentunut. Ja kun ajattelee sitä touhuamisen vauhtia mikä hänellä on nyt kahden ensimmäisen lomaviikkonsa aikana ollut, niin siinä on jotakin sairasta, eikö hän uskalla olla hetkeäkään yksin hiljaa. Ymmärrän, että hänellä on ollut haaveita tavata lomallaan kaikki mahdolliset tutut, mutta silti. Ja mustikoita pitää poimia valtavat määrät, kummallekin lapselle kaksi purkillista viikkoa kohti, äitille samoin ja ex tarvitsee myös paljon, siis ainakin 400 rasiallista. Itselleen hän ei pakasta mustikoita.

2015_07_29_8193.jpg

Lehtikuusentatteja.

 

SE

 

.