Aika kuluu vauhdilla, tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeampaa aika kuluu, päivät vaan vierivät ohi, eikä tahdo saada ajasta kiinni. Taas yksi kuukausi livahti historiaan ja seuraavasta on kohta viikko vierähtänyt.

Ruukuissa ulkona olevilla kasveilla on vaihtelevat kosteusolot. Kuukauden kuivan jakson aikana tuli kasteltua vähän, joten elivät janoisina, sitä ennen uivat alustoillaan, joista välillä kävin tyhjentämässä vedet pois, nyt taas vaihteeksi tuli uintivuoro, nyt vein alustat vallan pois, jos vähän vesi valuisi ruukuista ennen talvea, tai sitten laitan ne takaisin lokakuun helteessä, jotta voin taas kastella, mene ja tiedä.

Vaikka kesä on minulla syyspainotteinen, sillä minusta kesä jatkuu pitkälle syksyyn, kyllä pitää myöntää, että päivät ovat lyhentyneet ja viime päivinä on ollut ihan kylmä. Silti mun huonekasveja on edelleen ulkona, meillä ei ole ollut vielä hallaa. Kriinumit toin pesuhuoneeseen kuivumaan, niissä on jotakin tautia, ruostetta tai sellaista, lehdissä. Ajattelin, että viileässä ja kosteassa tauti saattaa tykätä kasvaa. Saavat nyt kuivattaa lehtensä, jotta pääsevät talveksi kaappiin ja minulla on aikaa keksiä niile lääke, jos kevätauringossa vielä alkaa näkyä oireita.

Poika soitti ja oli kiukkuinen, kun joku varastaa aina hänen kantarellinsä. Voiko kantarellejä sitten varastaa, hänen mielestään niitä ei saa poimia kukaan muu, koska ne kasvaa heidän pihassa. Täällä ei ole näkynyt sieniä elokuun poutajakson alkamisen jälkeen.

Mikä moppimetsä täällä on, sanoi Esikoinen yksi päivä, kun tuli käymään. Oli tehty Siskon kanssa vähän betonihommia.

2015_08_16_9770.jpg2015_08_16_9769.jpg

Kun Siskolla oli tässä lomaa, me tavattiin muutamana päivänä. Meistä ei ole tullut ainakaan vielä todella läheisiä toisillemme, vaikka joskus runsas vuosi sitten niin luulin. Enkä oikeastaan itsekään tiedä, miten läheinen haluan Siskon kanssa olla, me ollaan kuitenkin niin eri linjoilla sukumme 80- ja 90-luvun asioista. Jotta me voitaisiin olla ns. sydänystävät, meidän pitäisi penkoa kaikki läpi ja kun ollaan erimieltä mikään ei ratkea, tilanne on 1-1, mulla olis tukena mies, mutta Siskon mies on ex. Siis ollaan vaan kiltisti kavereita ja ollaan toistemme kanssa sen verran tekemisisissä kuin kivalta tuntuu ja sitten taas vetäydytään etäämmälle. Siskon viimeisimmän tekstarin aihe oli, että yksi meen yhteinen nuoruudenaikainen kaveri on kuollut. Kuoleehan niitä tuttuja ja kavereita kaikenikäisltä ihmisiltä, mutta ehkä me nyt ollaan jo niin aikuisia, että mukaan tulee sellainen sävy, että ikä alkaa vaikuttaa kuolleisuuteen.

Nyt oli touhukas lauantai ja niin on ollut elo muutenkin viime aikoina, ei tahdo olla hetkeä, jolloin saisi olla rauhassa järjestelemässä omia ajatuksia ja juuri siitä syystä päiväkirjaankin tulee kirjoitettua vähän.

SE