Tässä laihdutusjuttu, joka on myös jatkokertomuksessa jossakin syvällä. Mutta nyt ajattelin kerätä tekstejä laihduttamisesta....jos vaikka oma motivaatio taas heräisi henkiin, kun lukee laihdutustekstejä. Pitääkö laihduttaa jo ennen joulua, vai vasta kinkunsyönnin jälkeen.

Tässä jutussa ollaa sikatilalla.

 

Ainoa harmi Polusmäessä oli, että Erkin ja Erjan terveys vähän reistaili. Erjalle oli kertynyt lasten syntymän aikoihin reippaasti ylipainoa ja sen jälkeen koko ajan tasaiseen tahtiin lisää, nyt vaaka näytti jo hätkähdyttävän lähelle sataa kiloa. Ja kuuluuhan naisen painon olla kaksinumeroinen, sen Erja myönsi. Erkillä ei kokonaisuudessa ollut painoa tolkuttomasti, mutta kaikki ylimääräinen oli juuri tasan vyötäröllä. Hänellä oli lisäksi korkea verenpaine, kolesteroli taivaissa ja pari pientä sydänkohtausta jo koettuna. Onneksi Erkki selvisi tulipalosta ilman infarktia. Runsas ylipaino oli nostanut Erjankin verenpaineen liian ylös, pitäisi käydä säännöllisesti mittauttamassa, mutta ei mitenkään jaksa, kun aina pitää kuunnella se sama terveydenhoitajan ruikutus:

Sinulla on todella paljon ylipainoa, mutta kyllä jo kymmenen kilon pudotus auttaisi verenpaineeseesi, neljäkymmentähän sinulla liikaa on. Vaikka teillä on sikala, älä syö liikaa lihaa, se on niin rasvaista. Meetvurstit ovat pahimpia, niissä on sekä paljon rasvaa, että paljon suolaa. Teille molemmille tekisi hyvää, jos teillä ei olisi suolaa koko taloudessa, hyvin nopeasti oppii täysin suolattomaan ruokaan. Ja verenpaineen kannalta suola on yhtä paha kuin ylipainokin. Ja kahvileivät ovat salakavalia, ei päivittäin pullaa, eikä kakkua, keksejä tai pikkuleipiä ei kannata syödä ollenkaan. Ei leivälle margariinia kuin sipaisu, nythän on niin hyviä kevytlevitteitä tullut markkinoille. Voita ei sitten missään tapauksessa, eikä juustoja, niissä on paljon kovaa rasvaa. Mutta ruisleipää pitää syödä paljon, seitsemän palaa päivässä. Aamulla kannattaa syödä kaurapuuroa, ei voisilmää, silti pysyy nälkä hyvin poissa! Ei kermaa kahviin, eikä ruokaan ja maito kannattaa vaihtaa rasvattomaan. Lounaaksi riittää kasviskeitto tai vähärasvainen kalaruoka. Pitää syödä paljon kasviksia, kaupassa on todella laadukkaita vihanneksia, hedelmätkin ovat terveellisiä, muttei kermavaahtoa päälle. Päivällisellä voi syödä pienen vähärasvaisen pihvin perunan kanssa, muttei mitään rasvassa käristettyjä kastikkeita. Niissä on paljon kovaa rasvaa ja kaikenlainen paistaminen on epäterveellistä, liha ja kala kannattaa kypsentää höyryttämällä. Nykyään on hyviä keittimiä saatavilla. Lihan kanssa sopii hyvin vihreä salaatti, eikä siihen rasvaisia salaatinkastikkeita, kermaviilissäkin on niin paljon rasvaa, mutta sitruunamehu on raikas ja riittävä kastike. Eikä sitten ilta kuuden jälkeen saa syödä mitään, iltasyöminen lihottaa eniten, ei ihminen yöllä mitään kuluta, elimistön pitää saada levätä, ruuansulatuksenkin. Ja juoda pitää paljon, ainakin kaksi litraa päivässä, juokaa vettä, ei mitään makeita herukkamehuja, kahvia voi juoda kupillisen aamulla ja iltapäivällä, mutta liika on pahasta. Herkkujen tuoteselosteet kannattaa lukea tarkkaan, monissa makeisissa on paljon rasvaa, kuten suklaassa, suklaata ei saisi syödä lainkaan. Jos jotakin tekee mieli niin pari hedelmäkaramellia voi ottaa. Ja sitten pitäisi liikkua, ei se sikalatyö riitä liikunnaksi ja se on yksipuolista. Sinulla on niin paljon ylipainoa, että parasta olisi uiminen, se ei rasittaisi niveliä, kun paino ei ole jalkojen päällä. Ja varsinkin kesäaikaan pyöräily olisi oikein kivaa. Kyllä reipas kävelykin sopii. Kyllä mä sinuna nyt ottaisin tämän tilanteen ihan vakavasti, sun omasta terveydestäsi tässä on kysymys.

Joo, joo, kyllä Erja ymmärsi, hän nyökkäsi nolona ja käveli vähin elein ulos toivoen, ettei kukaan huomaa hänen läskejään, muhkeita muotojaan ja mahtavaa mahaansa. Vaikea isokokoisen on huomaamatta kulkea. Mitä nyt? Ruokakauppaan. Hän pyöritteli espanjalaisia salaatinkeriä käsissään ja valitsi yhden. Ja sitten sitruuna kastikkeeksi. Kalaa, pakastekalaa, hän laittoi paketin seitä kärryyn. Ei juustoa, ei voita. Millaisia nämä kevytlevitteet mahtaa olla? Ihan arvalla yksi kärryyn ja sitten rasvatonta maitoa. Kahvia saa juoda vähän, sitten pitää olla parempaa laatua. Pitäisikö nyt sitten ostaa vähärasvaista naudanpaistia, vaikka pakastimessa on omaa sikaa? Ei, ei, sitä hän ei voi tehdä. Voihan juhlina ja sunnuntaisin syödä nautaa, broileria tai vaikka nutriaa, mutta tavallisina arkipäivinä syödään itse teurastettua sikaa. Mitähän Erkkikin sanoo näistä ruuista? Vaikka sairaampi se on, saanut sydänkohtauksiakin jo, no sellaisia pieniä vain.

Aamulla Erja keitti kaurapuuroa, suolatonta, ei se rasvaton maito kovasti häirinnyt, kun laittoi paksun kerroksen mansikkahilloa päälle. Erkki laittoi vain sokeria, hän ei pidä mansikoista. Tai sanoo, että ne karvastelee suussa. Saanut varmaan lapsena luteen suuhunsa mansikan kanssa. Mutta kahvi mustana, ei mene alas. Joukkoon rasvatonta maitoa, ei parane yhtään, oikeastaan pahaa. No sitten meni kurkusta, kun sekoitteli sokeria sekaan. Ei Erja ennen ole sokeria kahviin laittanut, mutta aina paljon kuohukermaa, kermakahvi on hyvää. Harmi.

Kun siat oli hoidettu, olikin jo kamala nälkä. Nyt sitten terveellistä välipalaa, appelsiini. Mutta sittenhän piti heti alkaa sitä seitä höyryttämään, ei hedelmän voimalla kauaa jaksanut. Kalpea kuutio höyrytettyä seitä, kasa jäävuorisalaattia, liraus sitruunamehua, kaksi perunaa, kaksi palaa ruisleipää, juomaksi rasvatonta maitoa, olisiko tuo nyt sellainen täydellinen lounas? Erkkikin söi samaa, mutta tunnin päästä hän jo sulatti pakastimesta itse teetettyjä makkaranpätkiä ja käristi ne sitten vielä pannulla ruskeapintaisiksi. Erja ei sanonut mitään, nälkä hänelläkin oli, mutta oli päättänyt pysyä päätöksessään. Hän sekoitti ison kannullisen sokeritonta mehua ja joi sitä suurimpaan nälkään. Ja selvisi sillä viiteen asti. Päivälliseksi hän teki uunissa padan sianlihasta, sellaisen kuin yleensäkin kerran viikossa. Sianlihaa ja perunoita. Väriksi ja mauksi voisi laittaa vihanneksia, mutta Sari ei syö purjoa eikä Mika mitään juureksia, joten vain maustepippuria ja laakerinlehtiä sekaan. Eihän sitä kukaan syö, jos ei laita suolaa. Erja söi itse aivan vähän pataa, monta siivua ruisleipää, ei levitettä. Kevytlevite oli pahaa, parempaa leipä on ilman sitä kissan pissarasvaa. Jälkiruuaksi hän söi kaksi omenaa. Jo kuudelta oli kova nälkä. Hän joi mehua ja teetä ja vettä ja selvisi kunnialla nukkumaan menoon asti.

Ei tällaista pidemmän päälle voinut kestää. Iltapäivät vielä meni nälkää kärsien, mutta illoista Erja ei selvinnyt syömättä. Vaikka illat kuluivatkin syöden, Erjan painonnousu loppui ja vähitellen paino kääntyi laskuun. Liikunta oli mahdoton ajatus. Miten sellainen läski voisi mennä uimahalliin, joka tuskin kehtaa mennä ruokakauppaan. Ei hänellä ollut uimapukuakaan, eikä sellaista olisi kirkonkylän kaupoissa, olisiko niin isoja edes Porissa tilaamatta. Ei, ei, täysin mahdotonta. Pyöräilyä hän kokeili, mutta viiden kilometrin jälkeen hänen jalkavälinsä oli niin kipeä, että seuraavaa kertaa ei voinut ajatellakaan. Kävelyn jälkeen jalat olivat tosi kipeät, niitä särki joka tapauksessa iltaisin.

Sen lisäksi, että Erja teki hyvän laihdutuspäätöksen joka aamu, hän teki isompia aloituksia maanantaisin ja kuukauden alussa. Elämästä tuli loputonta taistelua ruokaa vastaan. Erjan mielestä ruoka oli syntisen hyvää, siksi aina syödessä tuli sellainen olo, että tekee jotakin luvatonta, syntistä, pahaa ja hävettävää. Hän alkoi syödä iltamässäilynsä toisilta salaa, hänelle tuli aina paha mieli, joskus jopa kyyneleet silmiin. Mutta aamulla alkoi uusi yritys. Kevään tullen olikin helpompaa, kun pääsi ulkopuuhiin. Arja haravoi pihaa. Siivosi sikalan ympäristön kaikesta ylimääräisestä romusta. Kärräsi kottikärryillä klapit liiteriin ja sellaista touhuilua. Joulusta juhannukseen mennessä Erja oli saanut 12 kiloa laihdutettua. Ja syyspuolella katosi vielä kuusi kiloa. Hän uskaltautui verenpainemittaukselle, aivan totta alapainepaine oli laskenut paljon, eikä hänellä yläpaineen kanssa ongelmia ollut koskaan ollutkaan.

Syksyllä ilmestyi joulun herkut kauppoihin: isot vuoret suklaata, karkkisekoituksia, luumuja, rusinoita, pähkinöitä, manteleita, glögiä, torttutaikinaa. Siitä se alkoi vähitellen, ja pääsi hyvään vauhtiin jo joulukuun puolivälissä, painonnousu. Joka adventti Erja paistoi sianlihaa uunissa, ei kinkkua mutta ohuempaa palaa. Sitten leipoi Sarin kanssa hedelmäkakkua, pipareita, joulutorttuja, keitti riisipuuroa punaiseen maitoon ja laittoi vielä voita joukkoon. Joulun ja uudenvuoden väli syötiin suklaata urakalla. Herkkuja riitti loppiaiseen asti.

Miten vietetään joulu ilman herkkuruokia? Kuusi vaan nurkkaan ja tähti ikkunalle, siinä se on! Tietysti kalsarit ja yöpaidat pakettiin! Eikö pikkujouluissa syödä ja juoda? Eikö saa mennä pikkujouluihin? Pitääkö siellä kuivin suin nälkäisenä katsella toisten juhlintaa? Mitä juhlintaa sellainen on? Seurakunnankin joulujuhlassa on rasvaista riisipuuroa ja makeaa rusinasoppaa! Eikö ensimmäisenä adventtina saa paistaa pientä kinkkua ja maistella ensimmäisiä jouluherkkuja? Kyllä suklaa kuuluu jouluun! Millainen on äiti, joka ei laita perheelle mitään jouluherkkuja? Mitä lapset ajattelevat? Mitä mies sanoo? Entä sukulaiset? Pitääkö anopille sanoa, ei meillä ole joulua, kun meillä laihdutetaan! Ei me syödä itse mitään, me vaan syötetään lintuja. Annetaan niille kauroja, auringonkukansiemeniä, ihraa, talia, tietysti suolatonta. Katsellaan niitten syömistä nenä kiinni kylmässä ikkunassa, hengitys tiivistyy pisaroiksi lasiin. Tintit saa syödä ne ei liho, ajatteli Erja katsellessaan lintuja.

Siinä sitä sitten taas oltiin! Ei kaikki 18 kg takaisin tullut, mutta kyllä Erjaa harmitti, mokomakin joulu. Nyt ei kyllä uskalla mennä verenpainemittaukselle, vaikka tammikuussa oli sovittu. Uusi laihdutus päälle ja jos sitten vapun tienoilla uskaltaisi tavata terveydenhoitajan. Ruokakaupassa Erja aina tutki mitä ruokaa ihmiset ostivat. Kummallisen erilaisia lasteja ja ilman mitään selitystä, kaikkea hän ei ymmärtänyt, ihmeellistä. Todella laihoilla saattoi olla kärryssä voita, juustoa, lohta ja kermaa, kun taas lihavilla oli vain vissyä, rasvatonta maitoa, salaattia, broileria, vihanneksia, hedelmiä, leipää. Oli todella epäreilua miten erilaisia kroppia Luoja oli ihmisille antanut! Miksi toiset saavat syödä herkkuja ja ovat silti laihoja? Käyvätkö ne sitten kaikki jumpassa, hölkkäämässä, uimassa ja punttisalilla? Paska juttu!

 

$