Viluttaa, on vähän sateennihkeä olo. Nukutin Kekkulin rattaisiin sateessa ja sitten työnsin rattaat sateensuojaan ja itse haravoin lehtiä sateessa, kun ei siinä muutakaan tekemistä ollut, no istuin minä hetken puutarhatuolissa ja selasin muistikirjaani, mutta siinä tuli vilu, piti liikkua. Se oli sellainen nukutus, mutta hyvin nukkui puolitoista tuntia ja heräsi iloisena.

Nyt ei ole tullut kirjoittamisesta mitään, kun sen löytämäni äitin vanhan päiväkirjan innoittaman kyselin äitiltä vanhoista asioista ja tiedustelin, että onko vanhoja allakoita tallessa, niin äiti antoi minulle luettavaksi Pellervon isot allakat vuosilta 1989-1996 ja niitä olen nyt sitten selaillut ja lukenut. Samaa todettaavaa kuin siitä 1973 päiväkirjastakin. Mutta otin ja kirjoitin niistä paljon merkintöjä itselleni muistiin.

Opein monta asiaa, mutta ehkä tärkein on: älä jämähdä paikoillesi vanhanakaan. Äiti on touhunnut paljon, eikä se ollut minulle mikään yllätys, kun samassa pihassa asuttiin, mutta se tekemisen samanlaisuus vuodesta toiseen kauhistuttaa. Sellainen en halua olla, enkä sellaiseksi haulua tulla. Pitää kehittää itselle projekteita, joilla on alku ja loppu.

Noista almanakoista on revitty sivuja pois, siis minulta on osa sensuroitu. Jotkut kohdat tiedän ja muistan mitä silloin tapahtui, mutta osa on mysteereitä. Tottahan muistan tuon ajan hyvin, ja vielä paremmin muistamme, kun yhdessä mieheni kanssa muistelemme.

*

Juttu jatkuu 9.11, tänään on maailmanhistoriallisesti merkittävä päivä, mutta nyt on täysin harmaa tihkusateinen päivä. Sain valmiiksi käsiteltyä tuon äitin allakka pinon, voisin viedä ne takaisin.

Eilen oltiin Pojalla rakennushommissa, autotallia ja pihasaunaa kyhättiin pystyyn. Koupus oli myös, hän tilasi Pojan vaimolta 100 pitsaa toimitettuna yhdessä lähetyksessä. Siinäpähän miniä paistaa. Kekkuli on ollut viime päivinä kuumeessa. Sitä on liikkeellä.

Mitenkän nuo huonekasvit selviävät tästä pimeydestä. Meillä ei ole kasvivaloja. Kahden lukulampun alla on muutamia tärkeimpiä pikkutaimia ja tuvan loisteputki valaisee amppeliriviä, mutta kun siinä on nyt rönsyliljoja, pitäisi vaihtaa vaativampia kasveja siihen, kyllä rönsyliljat pärjää muuallakin ja jos ei pärjää, niin sitten on niitä muutama vähemmän, sekään ei haittaisi ollenkaan elämää. Sisko oli heittänyt pakkasten aikaan 26 huonekasvia kompostiin. Järkytyin. Jos olisi nyt lämpimän jakson aikaan sen tehnyt, niin olisin varmaankin käynyt dyykkaamassa.

img351.jpg

Kun Sisko paljasti äidille, että käyn kansalaisopistossa kirjoittajapiirissä, niin äiti ei oiken tykännyt, sanoi, että mun pitäisi mennä taidepiiriin ja tehdä tauluja. Tässä siis kummittelee koko ajan tuo sama ongelma, jota tämän blogin alussakin pyörittelin: sana vai kuva. He kyselivät, että mitä siellä tehdään, kun vastasin, että laitetaan toistemme teksteihin pilkkuja ja pisteitä paikolleen, niin he eivät kommentoineet mitään. Kuullosti varmaan tylsältä harrastukselta.

 

SE