Olen nyt lapsenvahtina. Tilanne on uusi, kun olen ollut Kekkulia vahtimassa, niin ei ole ollut mahdollista kirjoittaa yhtään mitään, kun painetaan pitkin pihaa ja lähimetsiä. Mutta nyt vahdittava on rauhallinen. Hän on se Tyyppi, joka teki kuusi päivää sitten Kekkukista isoveljen. Vähän on isoveljellä kateutta, kun äiti hoitaa pientä ja kun siihen yhdistetään parhaillaan jylläävä uhmaikä, niin tilanteita syntyy. Tyyppi nukkuu rauhallisesti korissaan, vähän punainen on vielä ja vähän keltainen, mutta komea ja pirteä poika hän on. Hän tulee huomen aamulla  viikon vanhaksi.

Pimeys taappaa huonekasveja. Eikä tämä synkkyys ihmisiäkään piristä. Olisi pitänyt pakkasten  mentyä kantaa taas rosmariini ulos, saisi valoa, mutta kellasissa se vielä on. Varastosta löytyisi akvaarion päällä ollut loisteputki, jospa sen saisi viritettyä maakuuhuoneen kasveja valaisemaan. Yleensä käytän valotusta huonekasveille vähän, mutta nyt minulla on muutama sellainen kasvi, joiden toivoisin jaksavan kevääseen asti ja jos tämä synkkyys jatkuu, loppuu kasveilta voimat. Toisaalta, jokaisen vapautuneen ruukunpaikan voi keväällä täyttää vapaavalintaisesti.

Olen päättänyt kasata kokoon yhtenäisen kokonaisuuden kotitilani hirtoriasta, toivon saavani kirjoittajapiiristä apua, tukea ja hyviä neuvoja. Siihen kirjaan tulisi mukaan isäni kirjoittamia sotajuttuja ja isäni keräämiä sukuselvutyksiä. Muuten kirjoittaisin ihan omasta näkökulmastani, sen mitä muistan ja siten miten olen asiat kokenut. Kirjoittajapiirissä minulle on jo selvinnyt se,että miksi muistelmat ja sukukertomukset ovat niin latteita ja värittömiä. Se johtuu siitä, että ainakaan elossa olevia ihmisiä ei sovi loukata  sopimattomilla sanoilla ja vanha perinne on, että edesmenneistä ei puhuta pahaa. Kun normaalista elämästä otetaan pois tietysti ensin omat mokat ja toisista kirjoitetaaan vain kauniisti, niin jäljelle jää aika mauton kokonaisuus. Tietysti on erikseen ne muistelmat, joissa kaikki on huonosti, yhtä valitusta alusta loppuun. Rima täytyy pitää korkealla. Näyttää olevan niin, että monista omaelämänkerrallisista  omakustanteista saisi ihan pikku muutoksilla paljon parempia. Tyttö innostui mun projektista niin paljon, että on halukas tekemään teoksen taiton. Minun puolestani saa tehdä. Pitää varmaan jo ajoissa päättää missä projektia lähdetään toteuttamaan. Itse olen tällä hetkellä BoD:n kannalla, mutta suunnitellaan. Ja aikataulu pitää olla kunnianhimoinen, ettei jää junnaamaan paikoilleen, nyt haaveilen, että se saadaan heinäkuussa valmiiksi. Itsestänihän se on pääasiassa kiinni. 

 

SE