Aamulla ensimmäiseksi mun mies kysyi multa, että kaduttaako? Sanoin, että eipä nyt erityisemmin. Oliko tuo nyt sitten laimea aloitus hääpäivälle, siitä on 32 vuotta ja silloinkin oli pakkanen, mutta vain normaali talvipakkanen, parikymmentä astetta.

Tänään Kekkuli oli meillä ja oli hauskaa, hänellä on viikon päästä 3 vee synttärit. Katsottiin videoita, siis hakkuukoneiden esittelyvideoita ja tehtiin taidetta edellisen sukupolven vanhoilla liituväreillä ja sormiväreillä. Me myös poltettiin joulukuusi leivinuunissa. Kekkuli oli vähän surullinen siitä. Hän ei puhu paljoa, ei ollenkaan lauseita, yksittäisiä sanoja harvakseltaan, mutta hän ilmaisee kovasti itseään ilmein, elein ja liikkein, tämä mummu ei tahdo aina muistaa mitä mikin merkki tarkoittaa. Sitten aivan yllättäen Kekkuli sanoo jonkun vaikeankin sanan: käpy, vauva, pieni. Äitinsä on laittanut Kekkulin puheterapeutin jonoon, näkee nyt sitten oppiiko poika puhumaan jonotuksen aikana, siinä menee kuitenkin kuukausia.

img422.jpg

Tiistaina piti tehdä kaikki puutteet korjaava ja kaikki asiat hoitava reissu kirkonkylään, mutta eipä ollut paikat auki, ei kirppari, ei kirjasto. Kun oltiin ostettu ruokaa, käytiin vierailulla mun Siskolla. Ehkä hän alkaa asettua uudenlaiseen elämään eronsa jälkeen. En osaa ajatella, miten hänen elämänsä milloinkin kulkee. Hän oli käynyt viemässä paljon jouluruokia äitille joulupäivänä, kun jäänyt ruokia, kun oli juhlinut joulua tyttäriensä perheiden kanssa. Ei käynyt mulla mielessä, että hänellä ei ollut ollut jouluna seuraa. Hän oli aaton jälkeen tullut kotiinsa ja istunut siellä sitten yksin ja ilman ruokaa, kun oli vienyt ne ruuat äitille. Miksi? Hänellä oli ollut yksinäinen joulu ilman ruokaa.

Koko ajan kun oltiin hänellä, hän puhui liki taukoamatta. Oliko se yksinäisyyttä? Vai halusiko hän pitää juttua yllä, ettei me kysellä mitään sopimattomia? En tiedä, mutta ihan kiva vierailu meillä oli. Sisko oli urakalla hävittänyt vanhoja tavaroitaan ja papereitaan ja oli löytänyt omiensa joukosta kirjekuoren, jossa oli mun papereita, joukossa oli pieni lappu, joka oli kirjoitettu synnytysosastolla silloin kun minä synnyin ja sitten oli mun neuvolakortti ja muuta mielenkiintoista. Ihan kiva saada ne nyt itselle. Joskus silloin kun omat lapset oli pieniä, mietein, että missä mun oman neuvolakortti on.

 

SE