Tämä helmikuun pimeys on saattohoitoa huonekasveille. Minulta on jo talven aikana kuollut monta huonekasvia, oikeastaan paljon huonekasveja, ja nyt näyttää, että mitään parempaa ei ole luvassa, Ilmatieteenlaitos ennustaa samaa räntäsadetta ja pilvisyyttä seuraaviksi kymmeneksi päiväksi. Toisaalta tämä sää tekee tilaa asuntoon, kun huonekasvi-perheenjäsenet päätyvät loppusijoituspaikkaansa pihanperän kompostilaatikkoon. Tietysti minä saituuteen taipuvaisena karistelen hyvät mullat kierrätykseen kesäkukkaruukkujen pohjalle tai joillekin vaatimattomille huonekasveille.

Tulipa tässä mieleen, että en ole lannoittanut huonekasvejani aikoihin. Mutta mitä ne tässä pimeydessä tekevät ravinteilla? Kaikesta huolimatta nyt alkaa huonekasvi harrastus nousemaan mieleen, kun katsoo allakkaa eikä ulos. Silloin kun ennen vanhaan helmikuussa paistoi aurinko ja hanki peilasi vielä toisen mokoman valoa sisään, oli huonekasveille jo helmikuu uuden kasvun aikaa. Ja ne, jotka olivat selvinneet helmikuulle selvisivät kyllä siitä eteenpäinkin.

Tietysti kasvuvalot on keksitty, mutta onko niiden paljolla käytöllä sitten mitään järkeä. Minulla ei ole yhtään varsinaista kasvilamppua, mutta yhdellä pikku loisteputkella ja parilla lampulla yritän pitää muutamaa aarretta hengissä. Eilen olin kovin ristiriitaisissa fiiliksissä kasviharrastukseni suhteen, enkä tänäänkään ole sen selvemmillä vesillä. Kirjoitin Karpit.nettiin (sehän on varsinainen kasviharrastus-foorumi) näin:

"Tuo kasvijuttukin aiheuttaa minussa ristiriitaa nykyään. Se on fakta, että pidän kasveista, mutta mikä olisi paras tapa harrastaa niitä. Ensimmäinen asia on, että kasvit sitovat kotiin, mitä pienempi multatila ja mitä lämpimämpi sää sitä enemmän ne sitovat, ja ne ovat juuri niitä päiviä kun pitää olla auttamassa Esikoista töissä ja jos ei tarvitse, niin silloin voisi käydä jossakin kodin ulkopuolella katselemassa maailmaa. Nyt täällä uudessa paikassa mulla ei ole kasvimaata, kun raahasin siihen kohtaan pihaa perennoitani, jännää miten ne selviää tästä märästä, lumettomasta ja hetkittäin kylmästä talvesta. Toinen asia on se, että kasveja voisi harrastaa muullakin tavalla Jos vaikka sen ajan kun kastelen ja perkaan käyttäisinkin siihen, että laitan herbaario-blogini parempaan kuntoon. Se on valinta, ja ihan mun oma valinta. Kolmas asia on se, että asumismukavuutta lisäisi, jos vähentäisin huonekasveja. Niissä on muutamia, joihin mulla on niin vahvat siteet, etten pysty niitä hävittämään. Vaikka vain rahapuu, jota olen kastellut melkein 40 vuotta. Ei se ole mitenkään erikoinen kasvi, mutta vain tuo aika sitoo minut siihen. Hulluahan tällainen on. Kadehdin siskoani, joka kantoi pakkasella 90 % huonekasveistaan kompostiin, siellä olivat, ei auttanut edes katumus seuraavana päivänä, kun oli kova pakkanen. Neljäs asia on se, että millaisia kasveja harrastan. Luonto on täynnä kasveja. Niiden nimien opettelussa olisi harrastusta pitkäksi aikaa, ja sitten jatkoksi harvinaisten bongausta. Tämäkin on valinta, ja ihan mun oma valinta."

Kyllä se siitä vähitellen...eikä näy edes kirvoja...

 

SE