Luin viimevuotisia päiväkirjojani ja tulin siihen tulokseen, että minun pitää vähän funtsia millaisia valintoja haluan tehdä – ja minun pitää tiedostaa, että on paljon asioita, jotka voin valita – ei ole vain pakko, joka johtuu muista ihmisistä. Tietysti haluan olla avuksi, jos voin, mutta joskus voin olla eniten avuksi pysymällä poissa.

*

Olen 58-vuotias, koska olen syntynyt 58, eikä minulla ole vielä tänä vuonna ollut syntymäpäivää. Olen mieheni vaimo, äitini tytär, lasteni äiti, lastenlasteni mummu, lasteni parien anoppi ja siskoni sisko. Siinä on ihmissuhdekiemurani.

Asun keskellä metsää. Olen aina ollut mielestäni ruma, lihava ja epäsosiaalinen. Miksi minusta tuli sellainen? Sen haluaisin selvittää, sillä kaikilla asioilla on aina syynsä. Selvitystyössä käytän apuna kirjoittamista.

Rumuudelleni en mitään voi tai tietysti ihminen voi laittautua kauniiksi, mutta se ajatus on vielä liian kaukana minusta. Mutta yritän taistella mielessäni itselleni lupaa hankkia jotakin kivaa ja kaunista. Sellainen lupa on minulla ollut aina sillä ehdolla, että sitten kun olen laihduttanut. Mutta aina olen pettänyt itseni, vaikka olen laihtunut, en ole jaksanut mitään ostaa itselleni, tai kai se oman itsen mitätöinti on minussa niin syvällä, että vaikka olisin saavuttanutkin tavoitteeni, en siltikään ole sen arvoinen, että voisin saada jotakin turhaa. Sillai olen kiusannut itseäni. Sehän on kivaa. Niin kai sitten.

Olen laihduttanut vuodesta 1975 alkaen. Joskus olen jopa onnistunut kevenemään, paras oli laihdutuskuuri, joka alkoi tammikuun alussa 1999 ja päättyi elokuussa 2000, silloin lähti yli 30 kiloa. Huippupainoni, silloinen aloituspaino oli 86 kg. Olen 162 cm pitkä. Ensin meni vuosi tavallisesti tyyliin kaurapuuroa veteen ja fanlaittia makeanhimoon. 2000 alkuvuodesta löysin karppauksen ja sillä lähti loput. Sitten elokuussa tuli henkinen hässäkkä ja sekasotku, enkä jaksanut tarkkailla syömisiäni ja samalla paino lähti hitaaseen nousuun. Sen jälkeen olen jojoillut hiljalleen ylöspäin. Yleensä vuodessa on ollut yksi tai kaksi laihdutusjaksoa, joiden aikana olen saanut useita kiloja laihdutettua, mutta aina seuraavalla kerralla olen käynyt vähän painavampana. Nyt, kun vuoden alussa aloitin tapani mukaan laihdutuskuurin, painoin 82,5 kg ja se oli pari kiloa enemmän kuin vuosi sitten. Tänään aamulla painoin 76,5 g ja se on sama luku, johon vuosi sitten pääsin laihduttaessani. Nyt on kova tavoite päästä viimevuotista kevyempään lukemaan. Tuntuisi, että henkinen ilmapiiri on nyt parempi, vaikka ei sitä tiedä mikä paha ressitekijä ilmestyy yhtäkkiä elämää. Tällä vuosituhannella olen aina laihduttanut karpaten ja sitten taas välillä olen joko karpannut tai repsahtanut täysillä hiilarisotkuun.

Siitä asti, kun ensimmäisen kerran tutustuin karppaukseen, olen ollut teoriassa sitä mieltä, että se on hyvä juttu. Minun laihdutusideologiani on karppaus, mutta silti en ole onnistunut pysymään siinä kiinni jatkuvasti. Aina on tullut eteen syystä tai toisesta tilanne, jossa olen päätynyt hiilihydraattipitoisempaan ruokaan. Nuo tilanteet pitäisi kartoittaa, jotta voisi vastaisuudessa varautua etukäteen.

Haluan elää ja syödä vuodenaikojen mukaan. Minusta ruuan pitää olla erilaista talven pakkasella ja kesän helteellä. Nykyään yksinkertaiseen karppauksen perusideaan on lisätty paljon asioita ja tyylisuuntia rönsyilee suuntaan jos toiseen. Sitten eri tavoin ajattelevat karpit ottavat ilkeästi yhteen keskustelupalstoilla, kai siellä on trollejakin seassa.

Ensimmäinen karppikirja, johon tutustuin, oli Atkinsin Dieetti vallankumous. Lainasin sen kirjastosta, mutta pian sen jälkeen löysin kyseisen kirjan kirpparilta, ja se on edelleen hyllyssäni. En tiedä montako lisäasiaa tuohon yksinkertaiseen perusteokseen on hyvä lisätä niin, ettei mene liian vaikeaksi. Riippuu siitä mitä asioita arvostaa. Onko tärkeämpää luomu vai kotimaisuus. Ostaako tehotuotettua lihaa lähimmästä kaupasta vai ajeleeko autolla pitkin metsäteitä etsimässä tilamyymälän lihaa. Voiko syödä itse metsästä poimimiaan mustikoita, kun niissä on yli 10% hiilihydraattia, vai olisiko espanjalainen avokado parempi vaihtoehto.  Rasvojen keskinäisestä paremmuudesta voi lukea loputtomasti ristiriitaisia tutkimustuloksia, lopuksi pitää itse päättää mitä uskoo.

Juuri nyt olen munapaastolla. Sallitut ruuat ovat muna, rasva ja juusto. Munia pitää syödä päivässä 6-10 kappaletta ja rasvaa 15 g munaa kohti. Juustoa saa syödä 170 g päivässä, mutta ei ole pakko, jos ei halua. Vettä pitää juoda 2-3 litraa päivässä. Koko säännöstö on täällä:https://www.facebook.com/notes/munapaasto-egg-fast/munapaaston-ohjeet/563510333792235

Sunnuntai oli jo vähän munapaaston suuntaan, sitten kolme päivää ohjeiden mukaan, ja torstaina suunnittelen syöväni jo vähän muutakin. On ollut hyvä olo, mieli virkeä, uni hyvää, aamut pirteitä, eikä nälkä ole vaivannut. Mutta voiko näin karsitulla ruualla olla kovin kauaa. Vielä ei ole paino tippunut. Olen ainakin kokeillut yhtä minulle uutta juttua. Nyt pitää suunnitella mitä otan lähipäivinä ruokaani lisää.

Tästä eteenpäin:

 

SE