Pilvetön, mutta kylmä aamu. On niin viileitä öitä, että kurpitsanlehdet kärsivät joka yö pikkasen. Ei ollut tämä kesä kurpitsoitten. Kesäkurpitsoita on tullut vähän nyt syyskesällä, mutta myöhään meni niidenkin kanssa. En ole edes penkonut talvikurpitsoitten lehtiä nähdäkseni miten monta ja minkä kokoista kurpitsaa siellä on. Mulla ei ole kasvamassa yhtään lajiketta, johon tulisi isoja kurpitsoita, vaan talvikurpitsatkin on sellaisia vain muutaman kilon kokoisia.

 

Koska olen viime päivinä, kun ei ole ollut säästä johtuen peltohommia, penkonut vanhoja päiväkirjojani, niin nyt vanhat asiat pyörii päässä. Ei ne yöunia häiritse, mutta kaikkea tyhmää muistuu mieleen, eiköhän nyt jo ole aika hymyillä tyhmyyksille. Niin tietysti mummonakin voi tehdä lisää tyhmyyksiä tai oikeastaan niitä tulee tehtyä jatkuvasti lisää. Ei se kaikki mitä tulee sanottua viikoittain lapsille, heidän pareilleen ja lastenlapsille ole aina viimeiseen asti harkittua. Pitäisi muistaa joka aamu, kun laitan ristin riippumaan kaulaani, sanoa: Herra Jeesus Kristus armahda minua syntistä ja anna tänään viisutta, että olisin siedettävä lähimmäinen, enkä lisäisi kenenkään henkistä kuormaa yhtään. Ensinnäkin pitää muistaa laittaa risti kaulaan ja toiseksi pitää muistaa rukous. Kun päivittäin miettii miten suhtautuu toisiin ja etukäteen vähän laatii suunnitelmaa siitä, että miten käyttäytyy tiedossa olevissa tilanteissa, niin ne menee paremmin. Yllättävät tilanteet onkin sitten oma haasteensa.

 

Pellonreunan haavoissa istuu muutama teeri ja metsästä kuuluu teeren kukerrus. Eihän se sisälle kuulu, mutta käväisin äsken kurkistamassa miten sumuvyö liikkuu alhaalla pellon päällä. Tänään taitaa tulla oikein nätti päivä, kai Esikoinen menee puimaan kauraa ja jättää siskonsa tyttären synttärit väliin. Mun mies on tulossa synttäreille, nyt kello 8.30 hän on päiväunilla, sai luettua netistä aamun uutiset maailmalta ja kotimaasta. Hän jaksaa olla kiinnostunut jostakin Saksan liittopäivävaaleista, kyllähän minäkin ymmärrän, että Saksan politiikka vaikuttaa paljon koko Eurooppaan, mutta en silti jaksa olla kiinnostunut yksityiskohdista.

 

Pitääkin kastella huonekasvit ennenkin lähdetään messuun lähikirkkoon. Jospa aurinko paitaa koko päivän, niin vettä kuluu enemmän kuin pilvisinä päivinä. En nyt enää syksyllä ole kastellut joka päivä. Ja sitten olen kastellut vain juoppoja, nyt olisi aika käydä huolellisesti läpi kaikki. Olin kuukausi sitten hoitamassa Kaakelperiä kolme viikkoa ja mun mies kasteli huonekasveja silloin. Soihtuköynnös on amppelissa sillai, että sen koko ruukku on suojaruukussa, en tiedä paljonko seillä oli vettä kuukausi sitten, mutta vielä en ole kastellut lisää ja viimeksi tuntui vielä aivan märältä. Ei se kuitenkaan kuollut ole, enkä ole viitsinyt ottaa isoa amppelia alas, jotta kaataisin veden pois, eikä siellä nyt enää varmaankaan vettä ole, mutta kuivukoot rauhassa vaikka jouluun asti. Ja kyllä se kukkikin, joten taitaa voida ihan hyvin.

Hain pakstimesta leipää sulamaan.......

Ja sitten lähdin.......

 

SE