Eilinen menikin sitten niin, että minä paalasin, kun mun mies keksi tälle viikolle lisää hommia, hän meni niittämään rehunurmea, että saadaan jossakin välissä tehdä rehupaalejakin, ehkä jo tänään aloitetaan. Isäntä, siis Esikoinen, pui kauraa ja oli saanut niin paljon, että tänään ehtii käärimään rehupaaleja muoviin ja silti riittää kuivattavaa, ei tarvitse kuivurin työttömänä seisoa, oli tilannut lisää polttoöljyä, sitä on mennyt nyt oletettua enemmän, on vaan viljat olleet niin märkiä.

Oli oikein kiva iltapäivä, olin paalaimen kanssa pellolla kello 14 – 18.30 ja tein 60 paalia, ei se ole paljoa, mutta kun kyseessä oli luomuohra, niin ei siitä vaan tule enempää, pitää ajaa pitkälti ennen kuin on saanut pyöritettyä paalillisen olkea. Paalain toimi hyvin, ei revennyt verkko yhdestäkään paalista. Ne paalit pitää saada ennen sadetta suojaan, sillä ohranolki imee hanakasti vettä, muut paalit saavatkin seistä sateessa kastumatta, onhan niillä olkikatto omasta takaa.

Se pelto missä olin eilen, on äitini kotitilan maita, Esikoinen on vuokrannut sen serkultani. Siellä herää aina aivoissani äitini kertomukset henkiin. En ole käynyt siellä koskaan yhdessä äitini kanssa, mutta tunnistan hyvin paikat. Tässä oli se kivi, jonka päällä äiti leikki sisarustensa kanssa 1930-luvun alussa, kun koko talon väki oli heinässä, piiat ja rengit myös. Tuossa vieressä on metsä, jossa oli äitin nuoruudessa kesänavetta. Joka aamu ja ilta kesäisin äiti ja sisarensa ajoivat tänne hevosella, rattailla tonkat, lypsyämpärit, siivilä ja jauhosäkki. Yhdessä he lypsivät lehmät ja veivät maidon kotiin jäähtymään altaaseen, hakivat veteen jäitä, jotka säilyivät sulamatta syyskesään asti paksun sahanpurukasan alla.

Eilen maisema oli mahtava. Osa haavoista on jo hohtavan keltaisia. Naapuripellon ruis oli kirkkaan vihreä ja toisella puolella oli voimakkaankeltainen kauran sänki. Kylän talojen pihoissa oli laaja värikirjo, tulipunaisia vaahteroiden latvoja, tummanvihreiden jalokuusten kapeiden latvojen välissä erottui kirkon torni. Tiellä oli vilkas viljaralli; traktoreita ja puimureita, seassa mun mies niittokoneen kanssa ja yhden kuivurin luo meni täysperävaunurekka, kyllä se vaan koko pituudessaan taipui sinne.

Nyt paalain seisoo tuossa ikkunan alla, iltapäivällä jatketaan, näkee kuka sitä nyt sitten tänään ajaa. Koska allakassa eletään jo syyskuun viimeisiä päiviä, menee yli puolipäivän, kun kaste on kuivunut karhojen päältä ja kello 19 aikaan kaste taas alkaa kostuttaa olkia, joten siinä on myöhäissyksyn olkienpaalaajan maksimi työpäivä seitsemän tuntia.

Tein eilen illalla sienipiirakan, taikina oli sen aikaa jääkaapissa, kun olin poissa kotoa, lähdettiin jo ennen puoltapäivää, olin pikkupoikien kanssa sen aikaa, kun äitinsä kävi kaupassa. Laitoin siihen piirakkaan jääkaapissa lojuneen sienikastikkeen ja lisäsin pannusieniä, päälle höyläsin juustoa. Jääkaapissa olleet suppilovahverot laitoin kuivumaan uunin jälkilämpöön. Niille pitää tänäänkin keksiä jotakin lämmintä.

Laitoin koneellisen pyykkiä pyörimään. Jos en tänään ole kotona, laitan toisen koneellisen vasta huomenna aamulla. Nämä märät aamut on koto-oloa, jos ei voi paalata, eikä puida, niin ei marjojenpoimintakaan onnistu, ehkä sieniä voisi poimia.

 

SE