Ei ole sitten kolmeen päivään näkynyt aurinko, vaikka tässä meen päällä seisoo voimakas korkeapaine, jotenkin sitä on vaan jämähtänyt ajatukseen, että korkeapaine on synonyymi pilvettömälle selkeälle auringonpaisteelle, kai niin onkin kesällä.

Toissapäivän paalaus ei tahtonut alkuun lähteä onnistumaan, mulla oli vaikeuksia ajaa niin, että olisi muodostunut yhä paksu paali kummastakin päästä ja ajotietokone vinkutti mulle. Mutta sitten vähitellen opein, että rehukarho ei ole sama kuin olkikarho.

Kun tein toista paalia, Esikoinen soitti mulle, että paitövei, ne paalaimen terät, jotka piti laitaa paikoilleen, on edelleen tämän Valmetin hytissä. Joten ne laitettiin sitten sullojan piikkien väleihin, niin sain tehtyä tiukempia paaleja. Silloin rehu säilyy paremmin, kun paalissa ei ole paljon happea pieneliöiden hengittää, vaan kuolevat hapenpuutteeseen nopeasti.

Kun tein kolmatta paalia, metsästä singahti aivan takapyörän viereen valkohäntäpeura tai kauris kai se nykyään on viralliselta nimeltään. Sillä oli vasa mukana. Olivat todella pulskassa kunnossa molemmat. Jos tulivat siihen vauhdilla, niin aivan tuhatta ja sataa jatkoivat matkaa ja hyppäsivät koivikkoon niin, että keltaisia lehtiä pöllähti maahan, tuuli ei niitä vienyt, sillä ei tuullut yhtään. Jos olisi käynyt edes vähän tuuli, se olisi kivasti kuivattanut apilakarhoa, se oli muuten pääasiassa alsikeapilaa. Mahtoiko olla sama peura joka seisoi kesällä yks aamu suunnilleen kolmen metrin päässä meen talon seinästä ikkunan alla.

Yhdestä paalista jäi verkkoa sullojan rummun ympärille, mutta kyllä Esikoinen sai sen paalin silti käärittyä muoviin. Kun kiskoin vaaleanpunaista verkkoa rummun ympäriltä pois mietin, että milloinkahan sitä on tullut tehtyä viimeksi rintojen kyhmyjenetsintä kouriminen. Sellaista se on, kun vaaleanpunaista on joka paikassa muistuttamassa syövästä, sekä verkossa että muovissa, nyt Esikoisella oli kylläkin valkoista paalimuovia eli käärintäkalvoa. En kuitenkaan muuta tämän tekstin taustan verkon väriä.

Sillai tuli tehtyä toissapäivänä jotain 80 rehupaalia ja eilen oli olkien vuoro. Jos oli rehussa vähän erikoisempana kasvina alsikeapila, niin eilen oli mukana pari rapsipeltoa. Rapsia en ole aikaisemmin paalannut, rypsiä ihan vähän. Rapsin varret meni hyvin paalaimeen, vaikka ne on toisaalta kovia, mutta toisaalta haperia. Sitten loppupäivä kuluikin kauran olkia paalatessa.

Tässä päivänä jonakin mun mies kiikutti meille yhden historiikin kässärin ja mä menin ja soitin sen tekijälle, että yksi kohta vaatisi vähän lisätietoa. No mitä hän sanoi. Sanoi, että siinä on hänenkin mielestään puutteita ja pyysi, että mä kirjoittaisin siihen jotakin. Höh. Eilen illalla sitten kirjoitin liuskanverran ja laitoin tänään aamulla menemään hänelle. Kyl pääsis vähemmällä, kun ei aukoisi aina suutaan.

 

Ei sitten.....ei nyt jostain syystä siirry kuvat tänne, punaista merkkiä lykkää ja valittaa, lienee verkko liian täynnä. Tähän on tyytyminen.

 

SE