Silloin, kun Suomi oli liittynyt juuri EU:hun, meille ostettiin matkapuhelin, se oli NMT, eikä sellainen ARP, kuin oli naapurin kuorma-autoilijalla. Se, kumpi meistä lähti pois pihapiiristä, otti matkapuhelimen mukaansa ja soitti tarvittaessa kirjoituspöydällä olleeseen puhelimeen, lankapuhelimeen, kuten sitä alettiin vähitellen kutsua.

Kun Esikoinen pääsi ripille neljän vuoden kuluttua, hän sai rippilahjaksi GSM-matkapuhelimen, eli kännykän, kuten hän itse matkapuhelintaan kutsui. Isäntä sanoi omaansa kapulaksi, koska se oli paljon isompi kuin Esikoisen kännykkä. Poika saikin ensimmäisen puhelimensa ennen rippikoulua, se oli niin pieni, että haittasi jo näppäilemistä. Tyttö ja Kuopus saivat puhelimensa alaluokilla, hetipian, kun osasiat lukea tekstiviestejä.

Minä meidän perheestä tarvitsin matkapuhelimen viimeisenä, sillä minä yleensä olin paljon lankapuhelimen kuuloetäisyydellä, tein kotitöitä ja kesäaikaan puhelimen ääni kuului avonaisesta ikkunasta kasvimaallekin ja sieltä ehti juosta vastaamaan. Jos tuli sellainen puhelu, että oli asiaa miehelleni, niin minä kuuntelin sen ja soitin sitten kännykkään. Se oli tiedonvälitystä.

Nyt minulla on älypuhelin, eli matkapuhelin, eli kännykkä, mutta sanon sitä yksinkertaisesti puhelimeksi. Ei enää tarvita mitään sen kummempia nimiä, kun kaikilla vauvasta vaariin on puhelin mukana. Jos joku nyt kuitenkin puhuu lankapuhelimesta, niin sitten pitää sanoa lankapuhelin, kun puhelin-sana on tullut hyvänä yksinkertaisena sanana taas käyttöön. Hyvä niin.

 

 

lehtikuusi2.jpglehtikuusi.jpg

 

Nyt muuten sataa taas ja ensi viikon sääennuste on muuttunut ankeammaksi.

Joku pyörii hävittäjällä meen talon yläpuolella. Minkähän maalainen mahtaa olla.

 

 

SE