Kyllä minä niin kaipasin aktiivisuusmallia silloin, kun Kuopus tuli kaupungista takaisin tänne lapsuudenkotiinsa, eikä hänellä ollut kuin paritonnia pikavippiä ja rinkallinen likaisia vaatteita.

 

Kun sain kangettua hänet viikon päästä työkkäriin, niin odotin, että sieltäpäin tulisi 21-vuotiaalle datanomille jotakin viestiä, jos ei töitä, niin ainakin muutaman päivän aktivointikurssi, mutta ei mitään, ei mitään koko talvena. Hän oli syyskuussa ilmoittautunut työttömäksi. Kun olin selittänyt hänelle, että on pakko kuulua johonkin niistä neljästä lokerosta, jotka yhteiskunnassa on työikäiselle ihmiselle, hän on joko töissä (palkkatyö, yrittäjä tai kotityö) tai opiskelija tai työtön tai sairas. Ja koska Kuopus oli jättänyt opiskelunsa kesken, eikä ollut töissä eikä sairas, niin sitten hänen piti myöntää olevansa työtön.

 

Minä en jaksanut katsella makaavaa työtöntä, vaan investoin muutaman satasen metsurin varusteisiin ja passitin Kuopuksen metsään muiden miesteni kanssa. Esikoinen pätevänä metsurina opetti hänelle ammatin alkeet. Minä sovin Kuopuksen kanssa, että saa syödä meillä pöydässä ja asua entisessä huoneessaan ilmaiseksi ja maksamani pikavippi tulee vähitellen kuitatuksi, jos vaivautuu päivisin metsätöihin, mutta palkkaa en muuten maksa.

 

Työkkäristä ei kuulunut mitään koko talvena, minimipäiväraha vaan tuli tasaiseen tahtiin Kuopuksen tilille. Kerran kevättalvella Isäntä ja Kuopus kävivät ostamassa rautakaupasta moottorisahan osia ja Isäntä heitti tutulle kauppiaalle:

- Otatkos ton pojan töihin?

Ja niin Kuopus sai työpaikan ja työnantaja työllistämistuen. Siitä alkoi kiipeäminen montun pohjalta ylöspäin.

 

Joten olen sitä mieltä, että nuoret työttömät tarvitsevat nykyistä enemmän aktivointia, sekä keppiä että porkkanaa. Se edellyttää riittävän määrän asiansa osaavia ammattilaisia töihin työvoimahallintoon. Auttaminen ei ole kyykyttämistä vaan syrjäytymisen ehkäisyä.

 

Toisaalta ymmärrän, että vakiintuneelle varttuneemmalle väelle muutto toiselle paikkakunnalla ja ammatin vaihto ei ole käytännössä mahdollista. Ei siksi että lapset ovat koulussa, ei siksi että sukulaiset jää kauaksi, ei siksi että ystävät jää kauaksi, vaan este on arvonsa menettänyt asunto. Uudetkin omakotitalot ovat maalla edullisia. Jos talon myyntihinta on niin pieni, että lainaa jää paljon maksamatta, niin lähtö on mahdoton. Ei voi lähteä mukanaan vain asuntolainaa, koska kaupungissa asuminen on kalliimpaa kuin maalla, eikä noista lähtökohdista kuitenkaan voi saada mitään hyvin palkattua hommaa. Asunnon jättäminen maalle vapaa-ajanasunnoksi on myös kallis vaihtoehto. Eli muuton este on arvonsa menettänyt isolla rahalla hankittu asunto maalla.

 

Jos aktiivisuusmalli kuitenkin tyhjentää maaseutua, niin en sure sitä ollenkaan, sitten täällä saa olla rauhassa kaikki ne, jotka tahtovat olla täällä ja tehdä täällä töitä. Täällä olisi isollekin joukolle töitä, mutta ei ole varaa maksaa palkkaa. Tavallaan nurinkurista, että täältä työttömät lähtee kaupunkiin ja maatilojen työntekijät tulevat tilalle muista maista. Onko se sitten kaikkien etu? Ne palvelut mitä täällä on jäljellä vähenevät ja loppuvat postinkantoa myöden, mutta pitää hyväksyä, että se kuuluu maaseutuun: kohtauksen saaneet kuolevat ennen kuin ensivaste ehtii paikalle, palokunta tulee vasta hiillokselle, virkavallan korvaa kauhun tasapaino ja jos haluat aina sähköä osta oma aggregaatti.

 

Joskus 20 vuotta sitten olin kurssilla, jonka puitteissa kiertelimme katsomassa yrityksiä. Toisen päivän iltana olimme Heinävedellä ja päätimme valita yöpaikaksemme Valamon. Ongelma oli, että jotta saimme yhteiskunnan tuen matkallemme, vaadittiin tietty opintojen määrä, ja se ei tullut siltä päivältä täyteen, koska ajomatkat oli pitkiä. Ratkaisimme asian niin, että tilasimme illaksi sieltä kansanopistolta luennon ja aiheeksi sovittiin: Työn moraali. Luennon piti ortodoksipappi. Se on yksi parhaita luentoja, jonka olen kuullut. Hän aloitti tietysti Raamatusta, otsasi hiessä sinun pitää ruokasi syömän, mutta eteni sitten nykypäivään ja päätti todeten suunnilleen näin: Ei kulu montaakaan vuotta, kun työttömyyskorvauksen saamisen edellytykseksi tulee tietty määrä työtä, se voi olla syöttämistä vanhainkodissa, siivoamista terveyskeskuksessa, tai avustamista koulussa tai muuta vastaavaa. Joten ei taida aktiivisuusmalli olla aivan uusi idea.

 

Aktiivisuusmalli tulee tekemään nykyistä isomman kahtiajaon maaseudun ja kaupungin välille, mutta niin tulee joka tapauksessa tapahtumaan, joskin hitaammalla aikataululla. Jos aktiivisuusmallia ei tule nyt, niin se tulee kuitenkin jossakin muodossa muutaman vuoden sisällä.

 

Näin ennustaa SE