Elämäni on nyt omien valintojeni seurausten summa. Harmittaako. Valitsin väärin, koska olin laiska. En jaksanut lukea läpi kaikkia lainaehtoja, vakuutusehtoja ja kauppakirjojen pykäliä. Ja jos yritin lukea, en ymmärtänyt mitä ne tarkoittivat. En osannut laskea eri lainojen korkoja, lyhennyksiä ja kuluja yhteen. Luulin selviäväni siirtämällä lainojen lyhennyksiä odottamaan parempia aikoja, joita ei koskaan tullut. Ostin asunnon, auton, mökin ja veneen tietäen niiden hinnan ja lainojen koron, mutta en tajunnut mitä niiden omistaminen tulee maksamaan. Tuli yhtiövastike, käyttömaksu, vakuutusmaksut, jätemaksu, tiemaksu, nuohouslasku, vesimaksu. Ja vielä lisäksi käytön aiheuttamat kulut: sähkölasku, bensalasku, öljylasku, huolto, korjaus, siivous, varaosat, renkaat. Iso kasa laskuja yllätti minut.

Olen päättänyt, että olenko töissä käyvä vai yrittäjä. Mutta en tiedä yritänkö etsiä töitä, vieläkö jaksan. Jos en jaksa, niin haenko apua vai annanko itseni olla, istun sohvalla, avaan telkkarin, nollaan pääni ja olen vain. Teinkö todella oman valintani vai ajauduinko tilanteesta toiseen näkemättä vaihtoehtoja. Johdettiinko minua harhaan ovelin sanoin. Keneen minä saan luottaa. Olenko luottanut petturiin, mistä erotan sen, että kuka on luotettava ja kuka ei ole. Yrittäjänä en osaa sanoa ei, minua viedään. Jos sanon ei, asiakkaani vaihtaa kilpailijaan. Olen valinnut yrittäjyyden, mutten sitä, että tee kaikki illat töitä. Minun on pakko tehdä illat, kun asiakkaani ovat päivisin töissä. Päivisin asiakkaani ovat eläkeläisiä. Milloin minä saan pitää vapaahetken. Saanko valita.

Minkä minä sille voin, että olen halunnut vääriä asioita. Olen halunnut helpon tien, mutta eteeni onkin lyöty suru, tuska ja ahdistus aivan yllättäen ilman omaa valintaani. Pyörin hätääntyneenä enkä tiedä mihin suuntaan lähtisin, en ole varma kantaako jalkani, kestääkö hermoni. En tiedä keneltä voisin tai uskaltaisin pyytää apua.

Tulen, menen, lähden, katson ylös, näen tähden, kirkkaan tähden. – Minä olen maailman valkeus. Näen valon. Nousen sohvalta. Laitan telkkarin kiinni. Kaadan viimeisen kaljan viemäriin. Tumppaan viimeisen tupakan. Lähden. Painan oven kiinni. Kävelen määrätietoisesti kohti uutta parempaa.

Herra anna minulle viisautta erottaa oikea ja väärä. Anna minun huomata petturit ja juonittelijat. Johda minut rehelliseen seuraan. Anna minun haluta oikeita asioita. Älä tee valinnoistani liian vaikeita. Näytä minulle se tie, jota minun kuuluu kulkea, jos teet siitä vaikean, niin anna minulle riittävästi uskoa, riittävästi voimia ja riittävästi taitoa. Johdata minut perille, älä anna minun eksyä matkalla.

Jumala teki rauhan itsensä kanssa. Olenko minä tehnyt rauhan oman itseni kanssa. En voi antaa itselleni syntejäni anteeksi, syntieni anteeksiannon voi vain Jeesus antaa, mutta soimaanko ja syytänkö itseäni vääristä valinnoistani.

Ilta hämärtyy, odotan aamua, siinä välissä on yö, levollinen yö, levoton yö, rauhallisia unia, painajaisia, harhailua huoneissa, vanhan seinäkellon hidas naksutus, valosaasteen valaisema maisema, pitkän tavarajunan jyskytys kohti satamaa. Tuttu näki susilauman, minä näin monsterilauman unessani. Ajatukset pyörii samaa kehää: mitä-jos, mutta-kun, ei sittenkään. Suuta kuivaa. Juon vettä. Nukahdan. Käyn vessassa. Istun ja ajattelen. En halua ajatella. Haluan nukkua. Kännykkä huutaa huomenta. Minähän olen nukahtanut, koska nyt herään. Olen hengissä, koska nyt herään. Kahvi tippuu. Napsautan hiirellä maakuntalehden sivuja eteen ja taakse. Ei mitään erikoista vain huomiota herättäviksi suunniteltuja otsikoita.

Tästä alkaa taas uusi päivä, samat vanhat kuviot, sama matka, samat hommat, sama tyhjyys. Päivät ovat pitkiä, mutta aika on lyhyttä, aamuja ja iltoja vilistää hurjaa vauhtia ohitseni. En saa ajasta kiinni, en saa elämästä otetta, se on minulle vieras, se pyörii kaikkialla ympärilläni, mutta se valuu sormieni lävitse kuin vesi, vaikka kuinka puristaisin, en saa sitä kiinni. Asiat vaan tapahtuu, en saa päättää niistä. En voi valita tuulen suuntaa enkä voimaa, en sateen olomuotoa. En saa valita pykäliä ja direktiivejä, vaikka äänestin. Voin vain päättää laitanko päähäni pipon vai karvalakin. Voin päättää noudatanko säädettyjä pykäliä vai olenko niistä välittämättä…

 

 

img772.jpg

 

SE