Pitäisi paremminkin sanoa, että yritän kirjoittaa. Jos saa vapaasti kirjoittaa mitä vaan, niin se sujuu yleensä mutkattomasti, mutta kun on sellainen pakkorako, että jotta saisi kokonaisuuden valmiiksi, niin on pakko kirjoittaa puuttuvat pätkät, niin silloin homma takkuaa. Helpottaako vai vaikeuttaako asiaa se, että päättääkin tunkea sekaan muutaman valokuvan. Niin tai näin. Jospa kuvilla on eri juoni ja kokonaisuus. Tekstillä sitten omansa. Voi vapaasti joko lukea tekstin tai katsella kuvat ja lukea kuvatekstit tai tietysti tulee samalla nähtyä kuvat, kun lukee tekstiä.

On kai sellainen hieno sääntö olemassa, että kuvateksteissä ei saa olla sellaista uutta tietoa mitä ei ole varsinaisessa tekstissä. Mutta onko pakko tehdä niin, ei lehdissäkään aina ole niin, mutta oikeaoppisissa kirjoissa on. Jos kuvilla vien eteenpäin eri teemaa kuin tekstillä, sillai että ne tukee toisiaan.

Eilen oli toivoton päivä, mikään asia ei mennyt eteenpäin, mutta nyt saattaa näkyä valoa tunnelin päässä. Tiedän kyllä, että mun on vielä kiivettävä sille vuorelle, jonka läpi se tunneli on louhittu. Mutta kyllä jaksan kiivetä ja pidän lujasti kiinni aarteestani, ettei tuuli pääse viemään sitä rämpiessäni ylöspäin.

Löysin kuistikirjasta ohjeet:

Näillä mennään märkyydessä ja pimeydessä. Illansuussa saatan pistäytyä kirpparilla, etsin Esikoisen kirjahyllyyn Päätaloja.

SE