Nyt on ollut sellaista hässäkkää, ettei ole ehtinyt syntyä tekstiä tänne blogiin. Olen ollut täysin uppoutuneena vanhoihin asiapapereihin, siis sellaisiin todella vanhoihin, osa on pitkälti yli sata vuotta vanhoja. Kun nyt tulee kaikesta 100 vuotta, niin haaveilen kasaavani jonkinlaisen historiikkijujun kotitilani satavuotiaasta taipaleesta, joka alkoi torpparivapautuksesta, meidän tapauksessa kauppakirjan kirjoittamispäivä on 2.6.1919, rauha tuli tälle seudulle 18.4.1918. Mulla on melko neutraali sukuhistoria kapinan, sisällissodan tai vapaussodan tai mikä se sitten olikaan, suhteen, sillä äitini isä oli talollinen, jota arpa oli suosiuit nuoruudessa eikä hän ollut joutunut asepalvelukseen ollenkaan ja meni kapinan ajaksi metsään muutaman muun isännän kanssa. Isäni isä taas oli torppari ja käynyt kolmevuotisen asepalveluksen venäjän armeijassa, kun punaiset tulivat pyytämään häntä mukaansa, hän lähti ja ajoi muutaman kilometrin hevosella, mutta ilmoitti sitten, että hänen hevosensa on sairas ja hän menee kotiin vaihtamaan hevosta, palasi kotiin ja jäi sinne.

Kokonaisuuden kokoaminen hajanaisista asiapapereista, muutamista vanhoista valokuvista ja suvussa kulkeneista jutuista, jotka saattavat olla jo legendaa, on homma, jossa pitää tehdä valintoja ja yhteensovittamista. Mutta siitä tulee sellainen tarina, joka on minulle itselle tosi, jos jollakin on erilaisia näkemyksiä ja laajempaa tietoa, niin tehkööt oman totuutensa mukaisen jutun. Vaikka materiaalia on rajattu määrä, niin silti pitää miettiä mitä yhdistää yhteen ja mitä jättää pois. Eikä niitä nyt pois jääneitä tarvitse täysin unohtaa, niitä voin käyttää myöhemmin, jos jaksan vielä samoja asioita penkoa, enkä paneudu johonkin muuhun, vaikka herbaarion kokoamiseen.

Alla koottuna viime viikon ruokakauppojen mainosten kuvia.

Ja sitten taas siirrän ajatukseni menneeseen.

img429.jpg

 

SE