Melko raikas keli. Aurinko kyllä paistaa ihanasti pelastaen muutaman huonekasvin hengen, ne meinas jo siinä pimeydessä, mikä tässä oli, kuolla vallan kaikki. Tietysti voi laittaa lamppuun valon, mutta onko järkeä pitää ydinsähköllä turhanpäiväisiä pelakuita hengissä. Ydinvoima ei kuitenkaan tuota hiilipäästöjä, mutta mitä sitten tuottakaan. Huonekasveille auringon valo on täysin toista kuin lampun valo, vaikka olis kallis kasvuvalokin, meillä ei ole sellaista.

Istun täällä villasukat ja Ainot jalassa ja huopa hartioilla ja selaan kovalevyn kätköissä sekoilevia kuvia. Kun kuvat siirtyivät albumeista digimuotoon, luulin, että nyt kuvat pysyvät järjestyksessä. Turha luulo. Ennen oli vain ne muutamat paperikuvat epäjärjestyksessä, mutta nyt on tuhannet ja kymmenet tuhannet digikuvat kaaoksessa. Niille olisi pitänyt olla alusta alkaen järjestelmällinen tallennussysteemi. Vuodesta 2010 mulla on ollut Canon järkkäri ja sen ohjelma, jota käytän, laittaa kuvat päivämäärän mukaisiin kansioihin ja se on jo suuri apu, kun kyllä sitä jotakin päivämääräkin kertoo. Mutta kun lähtee lajittelemaan kuvia aiheen mukaan, tulee helposti kaaos. Paperikuvat oli sen verran hankalia ja kalliita, että niitä tuli otettua paljon vähemmän. Vaikka olisi kuinka nuuka, niin digikuvia voi näpsiä vapaasti, ne eivät sitten enää maksa mitään, kun on kaluston hankkinut. Ennen piti ostaa filmi ja filmin kehitys ja kuviksi tekeminen maksoi paljon. Silloin maksoi kuvien teettäminen enemmän kuin nyt maksaa jotku Ifolorin tarjouskuvat netin kautta ladattuina. Ja ennen oli filmi aina loppu, sitä sain vain kirkonkylän valokuvaamosta. On nämä nykyajan kamerat kyllä paljon varmatoimisempia, ei mene filmi sisään sykkyrälle. Minä olen kyllä niin railakas tyyppi, että olen tuon vuoden 2010 jälkeen onnistunut tuhoamaan kaksi objektiivia, no se toinen toimii vielä, mutta linssinsuojusta ei siihen voi laittaa, joten sen päivät ovat varmaan lasketut.

Skanneri on toinen laite, joka tuottaa paljon kuvia. Se on mun juttu. Minusta skannerilla saa helposti talletettua sellaista, mikä on vaikea kuvata kameralla. Tässä mun vanhoja prässikasveja skannattuna.

img776.jpgimg775.jpgimg772.jpgimg771.jpgimg769.jpgimg768.jpgimg763.jpgimg762.jpg

Nämä kasvit on vuodelta 1980 ja niiden päällä on kontaktimuovi. Tässä voin istua ja yrittää keksiä noille nimiä, samalla mieleen tulee paljon muistoja, kesä 1980 oli minulle hieno kesä, tunsin olevani juuri oikeassa paikassa, siaat oli hyvin.

Mitä kuviin tulee, niin sitten on nykyään vielä se kolmas aparaatti, puhelin. Siinä on kamera ja todella helppotoiminen kuvakaappaus. Puhelinta sanotaan nykyään taas puhelimeksi, kun ei tarvitse tehdä eroa lankapuhelimeen, tässä välillä oli monia sanoja käytössä: matkapuhelin, käsipuhelin, mokkula, känny, kännykkä, kapula. Mun puhelimella tulee tosi hyviä kuvia maisemista ja paikallaan pysyvistä kohteista, mutta liikkuvista lapsista en sillä tahdo saada terävää kuvaa.

Tällaista pakkaspäivää.

SE