Eilen:

Mun varpaat kypsyi maihareissa, kun oltiin iltapäivä purkamassa Tytön leikkimökkiä. On nyt sentään saatu se homma alkuun, toivottavasti saadaan huomenna kaikki puutavara kärryyn ja menoksi. Sitten on aikaa setviä niitä lautoja ja pattinkeja ennen, kuin lähdetään kasaamaan sitä Kakelle. Vähän ristiriitainen olotila. Toisaalta hyvä päivä: tuli veroehdotus ja siinä on kaikki oikein, onneksi se virkailija ymmärsi kaikki oikein, tai tietysti sillä oli luvut edessään, ja se meen tekemä veroilmoitus, mikälie ysi numeroltaan, on mennyt perille. Ja toinen hyvä asia on se, että Terveystalolta tuli kirje: kiitos, kun osallistuit mammografiaan. Siinä on nyt kaksi isoa asiaa järjestyksessä. Mutta uusia pukkaa eri suunnista. Kyllä hän voisi sanoa ihan suoraan, että hommasta ei tule mitään, kun raudoitettua nilkkaa särkee ihan kamalasti, olis vaan sillai helpompi, kuin yrittää ähisten ja tuittuillen tehdä hitaasti. Jos nilkkaa särkee, niin sitä särkee, ei voi muuta ko ottaa buranaa, jos ei halua syödä buranaa syömällä, niin sitten pitää olla aloillaan ja kestää kipu. Se nilkka tuli varmaan siitä kipeeksi, kun hän ajoi kolmena päivänä aika paljon autoa. Ei uskoisi, mutta hänen raudoitettu nilkka ärtyy autolla ajosta, se on vaan kaasujalan asento sellainen, että se rasittaa, vaikka ei luulisi, ei tiedä, kun ei ole itse kokenut.

Tänään:

Kuka kääntää kelloja eteenpäin, tuntuu, että niitä ruuvataan päivittäin eteenpäin, ei vain silloin kun siirrytään kesäaikaan. Tai nyt tuntuu siltä, että ei vain pyöritellä kellojen viisareita, vaan joku isompi voima kääntelee myös allakan lehtiä. Olis koneella kuvia muutamista kirkoista, pitäisi piristyä ja laittaa ne blogiin. Herbaario-blogi on niin sekaisin, että sitä en taida uskaltaa edes ajatella. Kasvien suhteen ainoa suunnitelma on, että en ota yhtään tavallista kuvaa leskenlehdestä tai niittykellukasta tai mistään muustakaan tavallisesta kasvista, joita kasvaa yleisestä, niitä kuvia on minulla tarpeeksi. Liikaa. Jos onnistun ja osaan ottaa todella mahtavan kuvan, niin sellaisen saan pitää kameran muistikortilla. Yksi idea on päässä sellainen, että nyt laittaisin Herbaariota kuntoon sitä mukaa kun maahan puhkeaa uusia kasveja, mutta onnistuuko se nyt, kun ei onnistunut viime vuonnakaan. Vois olla hyvä, että kirjoittaisin joka päivä muutaman minuutin tajunnanvirtaa, jo se selkiinnyttäisi elämää.

2018_04_17_4761.jpg

Löysin ihan mahdottoman ison kannon, ei tuon suuruus näy kuvassa, kun ei ole tulitikkuaskia mittatikkuna. Kannosta näkee ajan kulun ja se muistuttaa myös ajan loppumisesta, tuohon on yksi elämä päättynyt. Se on ollut ihan tavallinen kuusi puiston laidalla, en sen kaatamista mitenkään sure, sillä uusia puita kasvaa, niin syntyy uusia ihmisiäkin.

 

SE