Joulu meni. Se oli tavallinen, tapaninpäivänä, siis eilen, meillä oli porukoita syömässä kinkkua ja suklaata, koko sakki ei ollut koossa, sillä Poika teki remppaa vaimonsa kanssa tämän yrityksen tiloissa, mutta muut oli. Kuopus vaimokkeensa kanssa olivat nukkuneet pommiin, tulivat siis vähän oletettua myöhemmin. Kekkuli eli Vexi eli esikoisen esikoinen on tosi kivassa iässä kyselemään.

  • Tulenko minä sinun hautajaisiisi?

  • Oletteko te pussanneet joskus?

Tytön Kaakelperi, 2 vee, taas on kova laulamaan, isänsä, vävyni on musikaalinen, me muut emme laula, toivottavasti. Ei pysty nauramatta katsoa kun söpö pikkutyttö laulaa hartaasti:

  • Lapsuusystäväni vanha merimies.

Isällään on sellainen huumorintaju. Kun Kaakelperiä sanoo pikkutytöksi, hän korjaa heti, että : Isosisko. Tottahan se. Veekelperi ryömii jo hurjaa vauhtia, miten ne niin nopeesti kasvaa ja kehittyy, omia piti ikuisuus imettää ja vaihtaa vaippaa, nämä lastenlapset vaan kasvaa huomaamatta. Pitää tietysti mainita myös Vexin pikkuveli Tyyppi, hän puhuu vähemmän kuin vuotta nuorempi serkkunsa Kaakelperi, mutta nyt on Tyyppikin alkanut puhua lauseita. Tulee vaan meikäläiselle epätietoisuus, kun ei saa kaikesta selvää, mutta harjoittelemalla oppii ja jos Vexi on paikalla, niin hän toimii tulkkina, miten ihmeessä lapset saa niin hyvin selvää toistensa puheesta. Tietyllä tavalla ymmärrän nyt miten yksille kaksosille kehittyi oma kieli jota muut eivät ymmärtäneet. Tarpeen tullen he käyttivät sitä vielä aikuisinakin. Jos Vexi olisi nuorempi, niin ihan hyvin hän voisi vastata pikkuveljelleen tämän kielellä, ja siinä se olisi uusi oma kieli.

 

Jouluun valmistauduttiin vähän poikkeavalla tavalla: kierrettiin aika monilla markkinoilla. Ihan kivaa. Ei me juuri mitään ostettu. Kovin toistensa kaltaisia ne oli, ja jopa samat myyjät joka paikassa. Myös seurakunnan tilaisuuksissa käytiin monesti, tuli laulettua ja kuunneltua joululauluja. Huippuhetki oli Hoosianna Turun tuomiokirkossa. Myös Jouluradiota kuunneltiin enmmän kuin yleensä, se soi nytkin, vaikka suunnittelin lopettaa jouluun, no jos sitten loppiaiseen asti. Ensi jouluna voidaan vaihtaa markkinat muuhun. Hengelliset tilaiduudet ja jumalanpalvelukset kyllä luovat sitä todellista joulua sekä tunnelmaa että asiaa.

 

Mulla on nyt sellainen fiilis, että voisin vähän elvyttää tätä blogia henkiin. Historiikin kirjoitus on edennyt vähän, mutta kuitenkin edennyt. Tein sellaisen keksinnön, että kirjoitan alkuosaan muutaman valokuvan pohjalta, ja se idea tuntuu edelleen hyvältä ja olen jo toteuttanutkin sitä.

 

Gelli painantaan olen innostunut, hyvä että vanhakin vielä jaksaa oppia uutta. Tänään tilasin Konstashop.fi: stä gessoa ja Gel Mediumia ja vähän muutakin, niin pääsen kehittelemään painamistani papereista jotakin eteenpäin. Ajattelin ostaa em. aineita kivijalkakaupasta, mutta vaikka markkinoilla käytiin kaupungissa asti, ei sielläkään askarteluliikkeessä ollut ja Suomalainen oli supistettu pieneksi putiikiksi, ei siellä ollut kuin oppikirjoja, muutama uutuuskirja ja jouluaskarteluihin kuusia ja pukkeja. Turussa adventtina en shoppaillut, se päivä oli varattu muulle, Vanhantorin joulumarkkinat katsottiin.

 

20181211_144955.jpg

 

Ei se joulu vielä mihinkään mennyt, mutta tämä kynttelikkö hajosi, kai se on jossakin oikosulussa, poltti kaikki kynttilänsä mustiksi, se on vanha ja siksi vähän niinkuin meidän jouluun kuuluva. Ei se mitään sulakkeita polttanut, mutta ei sitä enää yritetä saada kuntoon.

 

SE