Nyt on sellainen olo, että ainoa mahdollisuus on kirjoittaa blogia.

Olen tehnyt muistelujuttuani kaksi viikkoa aika tiiviisti, sen saman ajan mun mies on ollut flunssassa. Nyt alkaa kyllästyttää tämä pysähtynyt tila. Sitä tekstiä en juuri nyt jaksa enää lukea ja etsiä virheitä, kuvia en saa asettumaan paikoilleen, mun pitäisi opiskella Wordia lisää, mutta en nyt jaksa, taiteiluvälineet on ollut tän kaksi viikkoa paikoillaan, ulos ei voi mennä, tie on liukas ja sataa räntää. Mutta toisaalta, tämä pysähtynyt tila on vienyt eteenpäin tuota muistelujuttua ihan väkisin, yritän pidättää itseni, etten ota esille muita tekstejä tai muisteluprojekteja, sillä silloin tuo jää taas kesken, yritän itsepintaisesti saada sen valmiiksi ennen kuin koivut vihertää.

Huonekasvien keväthommia olen aloitellut vähitellen, vaikka sitäkin yritän pidättää, ne lähtevät paremmin alkuun maaliskuulla kuin helmikuulla. Ensimmäinen mustasilmäsusannan taimen koukku näkyy mullasta. Kuivana olevia kriinumeita, onnenapiloita ja mitä sinisarjoja eteisessä lojuu, en ole vielä kastellut, venyvät vain. Maatiaisamaryllistäkään en kastellut, mutta se työnsi väkisin nuput esiin ja kukkii nyt komiasti. Innostuin niin, että yksi päivä kävin hoitamassa myös äitin huonekasveja, äiti on 93 vee ja asuu yskin meen suvun maatilalla, siis siinä rakennuksessa ei asu muita, Esikoisen perhe asuu kyllä samassa pihassa.

Mun kuunvaihteen ohjelmaan kuuluu, että käyn läpi menneen kuun päiväkirjan, jonka olen kirjoittanut ja sitten tulostan sen ja laitan kansioon, siihen samaan kansioon kerään tietynlaisia papereita talteen: kaikkia virallisia asiakirjoja, terveyteen liittyviä papereita, lastenlasten piirustuksia, lehtileikkeitä sukulaisista ja muistakin, mutta niiden kanssa yritän olla kriittinen, ettei mun mapista tule jätepaperikokoelma. Jos näin saisin pidettyä uudet paperit järjestyksessä, vanhoissa riittää järjestämistä.

Tuo päiväkirja on mulla siis bujon ja muiden muistikirjojen lisäksi, sitä olen kirjoittanut tässä muodossa muutaman vuoden ajan. Ja se toimii hyvin, mutta kävi mielessä, että voisin nyt muotoilla sen mielenkiintoisemman näköiseksi, kun kerran olen puolipakosta joutunut opettelemaan tekstinkäsittelyä.

2018_03_31_4476b.jpg

Näkemiin helmikuu, kiitos kun näytit myös auringon.

 

SE