Mun ukolla on flunssa.

Kun eilen laitoin viimekuun päiväkirjaa tulostuskuntoon, niin totesin, että sillä on ollut jonkinmoista nuha-kuumehässäkkää melkein koko helmikuun. Tämä nykyinen tauti, oliko ne aikaisemmat samaa vai eri, alkoi varsinaisesti kaksi viikkoa sitten perjantaina, kun alkoi särkeä päätä, särki kovasti ja hän veti Buranaa. Varmaan oli kuumettakin, mutta sitä ei meillä yleensä mitata kovin aktiivisesti. Sitten tiistaina alkoi oksentelu. Mä päättelin, että sen maha on ärtynyt Buranasta, mutta nyt olen sitä mieltä, että se saattoi kuulua tautiin.

Taudin seitsemäs aamu, torstai, oli niin paha, että hän soitti päivystävälle ja sinne sai lähteä heti. Silloin oli kuumetta melkein 39 astetta. Mä vein hänet terveyskeskukseen ja ne laitto lanssilla keskussairaalaan. Hän tuli illalla Kelataksilla kotiin mukanaan viikon Amorion kuuri poskiontelotulehdukseen, on sitä tulehdusta muissakin onteloissa ja varmaan tuo otsaontelotulehdus aiheuttaa tuon kovimman päänsäryn. Perjantai oli ankea päivä, antibiootti ei vielä vaikuttanut, eikä hän uskaltanut ottaa särkylääkettä, kun pelkäsi oksentavansa. Mutta lauantaina alkoi kuume laskea ja hän nappasin monen päivän jälkeen Buranan.

Sitten oli vähän parempaa eloa keskiviikkoon asti; maanantaina käytiin kaupassa, tiistaina hakemassa Esikoiselta traktori tänne meille, keskiviikkona käytiin hakemassa mun silmälasit optikolta ja sillä reissulla ukolle nousi kuume, kielsin lähtemästä illalla kansalaisopistoon ja käskin ottaa Panadolin, olin ostanut niitä just kylällä käytäessä. Olin huolissani kuumeesta ja antibioottinappeja oli jäljellä vain muutama. Kuume laski heti.

Päätin lääkitä ukkoani valkosipulilla. Pilkoin kynnen veteen ja juotin hänelle. Torstaina murskasin valkosipulin veteen sauvasekoittimella, mulla ei taida olla missään valkosipulipuristinta, kun yleensä pilkon veitsellä. Tai sitten se puristin on yläkomerossa. Ukko valitti, että se litku on pahaa, juo itsekin. Niinpä hörppäsin kunnon annoksen, mun maha sanoi vastaan, tuli paha olo. Ukko kävi jossakin ja kysyin, että kävikö oksentamassa, ei käynyt, mutta mä juoksin kädet suun edessä kohti vessaa, eteisessä jo valui yrttimarinoitu naudanpihvi hihojen sisässä kohti kyynärpäitä. Se siitä, en ole nyt sitten juottanut ukolle valkosipulilientä. En mä sairas ollut, maha vaan ei huolinut sitä lientä, se vaiva oli selvä, kunhan huuhtelin naamani ja suuni ja heitin puseroni likapyykkikoriin. Onkin vierähtänyt vuosia siitä, kun olen viimeksi oksentanut.

Tuo ukko on nyt sellainen sisätiloissa pysyvä, tietokoneella istuva ja telkkaria katsova, mutta ei terve, ottaa särkylääkettä päänsärkyyn, kun on tikkuja päässä. Ei ole kuumetta, sitä mitataan nyt pari kertaa päivässä, kun ostin uuden digitaalisen mittarin. En tiedä kauanko tässä jamassa odotellaan, mutta meillä on jo kolmas viikonloppu otsikolla: flunssa. Odotan käännettä parempaan.

Aurinko paistaa.

 

SE