Kuuluu olevan kevättä rinnassa ainakin noilla pihan pikkulinnuilla, ei näin vanhaa mummoa enää paljon hetkauta se, että joko on kevät tullut vai ei ole.

Tai siis toisaalta, olen tässä menneen viikon aikana alkanut napsia huonekasveista pistokkaita. Mulla on nyt huonekasveja pikkasen vähemmän kuin viime kevättalvella. Toisaalta olen yrittänyt vähentää kuin serkku tupakointiaan, mutta edelleen mulla on paljon huonekasveja. Toisaalta multa on kuollut joitakin sellaisia, joiden olisin halunnut säilyvän hengissä. Nämä neljä peräkkäistä marraskuuta ovat olleet tosi pimeitä, joten kasvit ovat olleet kovilla. Meillä on jokunen lamppu ollut antamassa lisävaloa, mutta onko siinäkään järkeä, että kuluttaa ydinsähköä huonekasvin hengissä pitämiseen. Tietty vesivoimasta ei ole pulaa juuri nyt, täysillä pyörivät ja ohijuoksutus pauhaa.

Olen kaiken varalta aloittanut kevätpyöräilyn, en rankasti, mutta vähän ja kevyesti. Myrskykelillä en mene pyöräilemään.

Blogia tulee vähän, koska olen uppoutunut syvälle menneisyyteeni. Olihan alkuperäinen tarkoituskin saada nyt kevättalvella alulle omien muisteluitten kirjoittaminen. Tuntuu vaan hermostuttavalle se, että tulee niin vähän valmista. Jos saan jonkun jutun mielestäni valmiiksi, niin kohta siitä samasta asiasta tulee esille lisää tietoa, sellaista se on, kun kaivaa menneisyyttä ja vanhoja paperikasoja. Oikeastaan nuo varsinaiset paperikasat ovat suuntaa antavasti lajiteltuina tuossa edessäni hyllyllä, ja olen viime aikoina selannut vanhoja allakoita ja päiväkirjoja. Juuri nyt aion ottaa esille vanhat valokuvat ja lähteä kirjoittamaan kuvan perusteella tarinaa. Joku mahdollisimman vanha kuva, mutta siis sellainen mistä itse voin muistella.

 

sauna.jpg

 

Jospa kirjoittaisin vaikka saunomisesta.

 

$€