Edelleen olen uppoutuneena menneisyyteeni. Olen kirjoittanut tällainen pohdinnan yli kymmenen vuotta sitten. Hui. Onko mikään muuttunut tässä ajassa. Tuossa jutussa on paljonkin muutosta vuosikymmenten varrella. Nyt Kuopus ainakin istuu edelleen tietokoneen ääressä, perhettä hänellä ei ole, mutta joku nainen asuu hänen kanssaan.

Papan pappa kaivoi lapiolla sarkaojaa jalat märkinä nahkasaappaissa. Sai voita leivälle, kun lehmät poiki keväällä, jos vielä oli leipää. Nälkä kurni suolissa. Kroppa oli kipeä kovasta ruumiillisesta työstä. Hän tiesi mitä pitää tehdä, jotta elämä muuttuisi paremmaksi, oma tulevaisuus ja tulevien sukupolvien tulevaisuus. Hän uskoi, että kovalla työllä voi muuttaa asioita. Pitää raivata lisää peltoa ja kaivaa paremmat ojat. Talvella paleltiin viileässä tuvassa ja vilusta väristen juostiin hangen läpi huussiin. Illat kuunneltiin hämärässä vanhojen ihmisten tarinoita koko kylä yhdessä. Haaveiltiin paremmasta ruuasta, lämpimästä tuvasta, paksuista vaatteista, vähemmästä raatamisesta, nopeammista hevosista ja lihavasta emännästä.

Pojat ja pojanpojat saivat hankittua hyviä hevosia, uusia autoja, neliveto traktoreita, kaupasta ruokaa: sokeria säkeittäin, kaljaa koreittain, meijeristä tilattiin juustoa ja voita. Rakennettiin lämmin asunto, sisävessa ja sisäsauna. Hankittiin puhelin ja televisio.

Nyt pojanpojanpoika istuu lämpimässä yksiössä yksin kalsareissa, turha pukeutua: on lämmin, ei tarvitse mennä ulos, eikä kukaan ulkopuolinen voi tunkeutua hänen asuntoonsa ilmoittamatta. Hän käy kerran viikossa kaupassa, muuten hän kulkee reittiä: sänky, vessa, jääkaappi, tietokone. Hän ei tarvitse peltoja, ei traktoreita, ei huopikkaita, ei autoa, ei televisiota, ei puhelinta, ei vaimoa, ei lapsia, kaikista niistä olisi vain vaivaa ja harmia. Tietokone on hänelle kaikki. Samalla tuolilla istuen hän hoitaa opiskelunsa, tekee satunnaiset työnsä, tapaa ystävänsä, lukee uutiset, hoitaa pankki- ja virastoasiat, ostaa tavaroita, katsoo elokuvat, kuuntelee musiikkia ja virkistyy pelaamalla. Hän ei tiedä millainen voisi olla parempi tulevaisuus, saati mitä voisi tehdä sen eteen. Hän ei tiedä tuleeko enää koskaan mitään uusia sukupolvia, mutta se asia ei häntä kummemmin mietitytä. Hän elää ekologisesti, asunto on pieni ja tiivis, hän ei matkusta, hän ostaa harvoin tavaroita tai vaatteita. Hän ei pysty juoksemaan, hänellä on ylipainoa, korkeat kolesteroliarvot, liikaa verenpainetta, päänsärkyä, kakkostyypin diabetes ja masennusta. Hän nukkuu milloin sattuu, ei ole yötä, ei päivää, työt ja ystävät ovat ympäri maailmaa, ei voi elää auringon mukaan. Kaikki viikonpäivät ovat samanlaisia, ei ole sunnuntai erilainen. Hänelle on aivan sama, oliko kesä vai talvi. Hänellä ei ole aatetta, ei ideologiaa, hän hyväksyy kaikki näkemykset, hän suvaitsee erilaisuutta, hän poimii itselleen hyödyllisiä ideoita eri paikoista. Hän on vapaa ajattelemaan, hän on vapaa kaikesta, mikään organisaatio tai kukaan henkilö ei rajoita häntä. Hän on oman itsensä herra. Häntä ei häiritse lapset, eikä vaimo. Hän ei tiedä serkuistaan mitään, eikä häntä kiinnosta missä hänen sisaruksensa nyt ovat.

Pappani muistolle ja Kuopuksen nykyisyydelle:

 

SE