Nuorena neitinä olin kiinnostunut linnuista. Ei minusta koskaan kehittynyt varsinaista lintubongaria, mutta pidin kirjaa näkemistäni linnuista ja tein keväisin linnunpönttöjä, joiden puuhun kiinnittämisessä isäni auttoi. Tein monta telkänpönttöä ja sain niihin asukkaita. Siihen aikaan tehtiin myös kottaraisen pönttöjä, silloin oli kottaraisia. Ne katosivat yhtäkkiä joskus 1980-luvulla kertaheitolla kaikki, nykyään voi nähdä muutaman kesässä. Ennen niitä oli vaivoiksi asti, söivät ainakin pihan marjat.

Viime keväänä siskoni oli saanut jonkun lintubongausinnostuksen ja pyysi minua päiväksi kaverikseen. Minä olin jo iltapäivällä kyllästynyt koko hommaan, mutta listaan kertyi paljon lintujen nimiä, myös ruskosuohaukka.

Olen yrittänyt pitää jarrut kiinni, etten vaan innostu liikaa linnuista, sillä se jos jokin vie mennessään. Nyt, kun on asuttu täällä metsässä viisi talvea, niin minulla on ollut ruokintapaikka linnuille. Ei siinä mitään harvinaisuuksia ole käynyt. En aio alkaa kuvaamaan lintuja, ne ovat liian liikkuvaisia minulle, kasvit on helpompia, ne eivät liiku, paitsi huojuvat tuulessa. Mutta kuitenkin otin muutaman kuvan linnuista. Ne sopisivat parhaiten Faseen Paskat luontokuvat osastoon, mutta ovat nyt tässä kuitenkin.

Tämä lienee vihervarpunen

Hömötiainen

Kuivatuista pihlajanmarjoista on jäljellä vain moskaa, mutta siellä on myös pikkuvarpunen. Meillä täällä mestsässä en ole nähnyt niitä aikaisemmin. Esikoisen pihatossa elää varpusparvi, se pysyy vuodsta toiseen saman kokoisena, kun välillä siellä istuu pöllö odottamassa ruokaa ja sitten taas välillä viilettää haukka.

Siellä pitää sinitiainen taukoa luumupuussa.

$€