Voiko päiväkirjan merkitys elämässä olla liian suuri. Voiko bujosta tulla riippuvaiseksi. Miten voisin elää vaikka kuukauden kirjoittamatta ylös mitään tekemisistäni ja hommistani. Jos en ole kirjoittanut allakkaan tai bujoon mitään, tarkoittaako se sitä, että en ole tehnyt mitään. Jos en kirjoita päiväkirjaa, muistanko kuukauden kuluttua mitään asioistani. Tuskin, nyt on kesäkuun päiväkirja kateissa, se on joutunut jonnekin bittiavaruuteen tai paperinkeräykseen, ei paperinkeräykseen, sillä muistikirja on tallessa ja olen kirjoittanut sinne vähän, vain vähän, mutta niissä on merkintä, että olen siirtänyt ne tiedot koneelle, mutta ne ovat kadonneet ja niiden kanssa kaikki se mikä ei koskaan ollutkaan paperilla.

Ja toisaalta, jos minulla ei ole to-do-listaa, niin löhöönkö aamupäivän sängyssä ja loppupäivän lojun telkkarin edessä. Tuskin telkkarin edessä, koska sieltä tulee tosi vähän sellaista, jota viitsin katsoa, mieluummin katselen vaikka ikkunasta ulos rauhallista maisemaa. Tämä viikko oli nyt Esikoisen maatilalla niissä hommissa väliviikko, joita minä teen, joten olen tavallaan lomalla oleva eläkeläinen ja tein itselleni to-do listan tälle viikolle, mutta en ehdi mitenkään tehdä kaikkea. Toisaalta kotihommia on rästissä, kun viime viikon lopulle asti olin aika paljon päivät traktorin hytissä ja täällä kotona ulkohommissa.

Siis voisin jossakin vaiheessa yrittää olla kirjaamatta aivan kaikkea päiväkirjaani ja bujooni. Päiväkirjaa kirjoitan koneelle ja bujo on pistekirjassa. Mitä sitten on muita vihkoja ja kirjoja, se on eri juttu.

Pitääkö to-do-lista pirteänä ja vauhdissa ja kaikki tehtävät hommat mielessä vai aiheuttaako se turhia paineita tai jopa ressiä. Riippuu varmaan tyypistä, mutta ei se minulla ressiä aiheuta. Minusta on hyvä suunnitella kaikenlaista, eikä ole mitenkään huono asia, jos välillä pitää suunnitelmia muuttaa. Varsinkin, kun on tällainen boheemi introvertti vapaa eläkeläinen, kuten Tyttö minua tituleeraa. Introvertti olen, mutta boheemi vain tietyllä tavalla, esimerkiksi päivärytmini on säännöllisen tiukka: Illalla telkkari kiinni kymppiuutisten jälkeen, sitten iltatoimet ja nukkumaan. Aamulla kello soittaa 6.58 jokaisena viikonpäivänä, kuuntelen peiton alla seitsemän uutiset radioista ja sitten vessaan ja menoksi. Tästä rytmistä on todella harvoin poikkeamia.

Entäs sitten ne pidemmän aikavälin suunnitelmat tai haaveet, jotka ei sovi tämän viikon, kuukauden tai vuoden to-do-listalle. Pitää suunnitella ja asettaa tavoitteita ja jaksottaa itselle rytmi elämään. Nyt olen siirtymässä vähitellen ulkoa sisälle, auringonpaisteesta takkatulen ääreen. Piha pitää siivota talvikuntoon ja istuttaa sipulit, kantaa ruukkukasvit kellariin tai sisälle. Ei tänne enää mahdu! Nyt on suunnitelmissa ottaa joulu eri tavalla kuin ennen. Näkee. Joulu on mulle vähän vaikea juttu, mutta nyt jo teidän mistä se johtuu, niin vain kävi joskus kauan sitten, enkä ole voinut siihen vaikuttaa millään tavalla. Keväälle on yksi haave: haluan itselleni pienen kasvihuoneen. Haluan, että se tehdään liiterin päätyyn. Siinä on vain se ongelma, että liiteriä ei ole vielä olemassa. Ensin pitää siis rakentaa liiteri, ei pitäisi olla kovin vaikea homma, ei me, minä ja mun mies, mitään talonrakentamisen ammattilaisia olla, mutta ollaan kuitenkin yhtä ja toista väsätty, hyvällä tai huonommalla menestyksellä, joten eiköhän yksi liiteri saada pystyyn ennen kevättä.

Hyvinhän tämä meni, päiväkirjan merkityksestä aloitin ja päädyin liiterin rakentamiseen.

 

Tuo kuva ei ole aivan tältä päivältä, kutta bujosta kuitenkin. Aurinko paistaa menen ulos.

 

 $€