Tässä välissä on ollut kesä, aika kuluu nopeasti, mutta ei kesä huomaamatta ohi vilahtanut, eikä elämättä jäänyt, eikä jäänyt päiväkirjakaan kirjoittamatta, mutta se on vain itselle kirjoitetussa muodossa.

Asia on vaan niin, että mun on turha päättää keväällä, että pidän blogini pirteänä koko kesän, kun se vaan ei onnistu. Se on aivan yhtä turhaa, kuin tehdä uudenvuodenlupaus laihduttamisesta. Kumpikaan ei aiheuta muuta kuin ressiä.

On vähän sellainen fiilis, että mun tekisi mieli kirjoittaa omia mielipiteitäni uutisotsikoista ja kaikista tämän hetken tapahtumista, mutta en halua sekoittaa niitä tänne, joten on mietinnässä niille paikka. Keväällä en kirjoittanut tänne mitään koronasta, kun se ei vaan sopinut tänne. Olen joskus vuosia sitten kirjoittanut blogia ajankohtaisista asioista valtakunnalliseen lehteen. Olihan se kivaa ja sai purettua omat päässä pyörivät ajatukset, mutta toisaalta mä olen tuollaisissa asioissa vähän mustavalkoinen, mutta haittaako se.

Alan nyt vähitellen palailemaan sisälle, vaikka pihassa on vielä aivan kesä, kurpitsat kasvaa ja kukat kukkiin, vielä ei tarvitse kääntää maata talvikuntoon. Esikoisen pelloillakin on syystyöt kesken, mutta jos tänään onnistun paalaamaan pitkän päivän vehnänolkea, niin sitten tulee eri hommat, vaikka sekaviljaa ja härkäpapua onkin vielä puimatta ja tuorerehuakin tehdään vielä, apilat kukii kauniisti.

Syysterveisin  $€