Mietteitä

Mottoni on: kaikella on syynsä.

Minusta niin on käytännön asioissa kuin myös ihmissuhteissa, elämän ongelmissa, omassa käyttäytymisessäni ja myös ideologioiden ja aatteiden kanssa. En tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi syyttää jotakuta ulkopuolista tai itseä, mutta syy löytyy. Tietysti on asioita, joiden syyn selvittely ei ratkea hetken mietinnällä. Mutta.

Esimerkiksi puuro paloi pohjaan, koska en sekoittanut sitä tai serkku ei pidä minusta, koska sanoin hänelle rumasti tai hammasta särkee, koska olen syönyt karkkeja. Myös henkisellä puolella kaikilla ajatuksillani on jokin tausta, johon mielipiteeni perustuvat. Käyttäytymistäni ohjaa kokemani, näkemäni, kuulemani, lukemani.

Kaikella on syynsä, mutta miksi vanhoissa vakaissa demokratioissa ääriliikkeet nostavat nyt päätään ja saavat jalansijaa.

Mikä on syy. Mikä on huonosti.

Eikö demokratia takaa kaikille hyvää eloa ja oloa. Onko kuitenkin systeemi sellainen, että kaikki eivät halua äänestää tai eivät kykene lähteä äänestämään. Eikö kaikki ryhmät saa itselleen ehdokkaita ja sitten edustajia.

Eikö demokratia ole varsin kristillistä toimintaa; kaikki ovat saman arvoisia, kaikilla on yksi ääni. Vaalitulokseen pitää luottaa ja jos on tullut omalle ryhmälle tappio, se pitää myöntää. Ja taas pitää todeta, että kaikella on syynsä. Onko luottamus kadonnut. Miksi.

Keneen voin luottaa, pelaako kukin omaan pussiinsa ja ajaa omaa etuaan, auttaako oman edun ajamisessa itselle kertynyt raha ja valta. Valehdellaanko tosielämässä yhtä paljon kuin televisiosarjoissa. Pyöriikö somessa niin paljon humpuukia, ettei siitä ota erkkikään selvää, että mikä on totta ja mikä propagandaa.

Eikö edes meille kaikille yhteinen vihollinen luo kollektiivista pelkoa ja siten rehellistä yhteistoimintaa. Onhan sitä tietyillä aloilla tullut, ainakin rokotekehittelyssä tiedonvaihto on ollut avointa ja rehellistä. Luulen niin.

$€