Millainen ihminen olen.

Sain kuulla väitteen, että olen boheemi introvertti ja pysähdyin miettimään asiaa tarkemmin:

Olenko sitten liian herkkä pahastumaan, mutta kun tällainen boheemin introvertti juntti-mummo kohtaa nuoren perfektionistin, tulee tilanne, jossa helposti syntyy kolhuja. Olenko minä sitten boheemi, sellaisen väitteen kuulin. Tietyllä tavalla kyllä. Olen vapaa luonnonlapsi, mikä olisi vastaava sana mummosta lapsihan en enää ole, luonnonmummo. Läpi elämäni olen ollut joukosta erottuva, valtavirrasta poikkeava ja silloin, kun olin yrittäjä, elämäni näytti silloinkin sivustakatsojalle varsin vapaalta ilman työaikoja, mutta itse koin nautojen hoitamisen paremmin joka päivä sitovana, kuin suurena vapautena. Jos boheemiin elämään kuuluu ryyppääminen, valvominen ja juhliminen, niin sitten en ole pätkääkään boheemi. Juon vain vettä, nukun orjallisen säännöllisesti joka yö 8 tuntia kello 22 ja 7.30 välisenä aikana ja juhliin laittautuminen on minulle tuskaa ja juhlissa ihmiset tulevat liian lähelle minua, halusin pitää turvavälin jo silloin, kun epidemiasta ei ollut pelkoa.

Ennemmin introvertti kuvaa minua, sillä viihdyn hyvin itseni kanssa. Kun tuli korona ja rajoitukset, niin se oli minulle juhlaa, koska ei tarvinnut, ei saanut, mennä minnekään, ei kanaslaisopistoon, ei seurakuntailtaan, ei sukuloimaan. Mutta nyt kun on kulunut vuosi tätä riemua, minussa alkaa itää kaipaus, jonka määrittelen ikäväksi toisten ihmisten luo. Olenhan vuoden sisällä tavannut lapsiani ja lastenlapsiani tavallista vähemmän.

Yksi on mitä olen korona-aikana kaivannut; tavallinen messu kirkossa ilman striimausta ja vaihtelevia ja mielikuvituksellisia turvatoimia.

Kyllä kohta helpottaa olen mikä olen, aivan sama, kun sää lämpenee ja voi alkaa tekemään hommia ulkona ja ulkovarastossa, ei enää sormet palele.

Satu Etäinen