En ole mikään perunafani, mutta koska olen saanut vierotettua itseni karppauksesta ja muusta hiilihydraatittomasta elämästä, syön nykyään perunoita.

Perunan viljelystä tulee lähinnä mieleen elämäni monet syksyiset päivät perunannostossa hankalissakin olosuhteissa: kuraa, räntää, märkyyttä, kohmeiset sormet, jomottava selkä ja äkäistä seuraa. Ei kivaa.

Mies osti ennen pääsiäistä viiden kilon pussin ’Siikliä’. Hänellä oli viime kesänä pieni perunamaa metsässä kahden kannon välissä ja perunat tulivat todella hyviä ja kauniita, sileitä. Silloin oli lajike mikälie. Minäkin innostuin nyt niin paljon, että laitoin kaikkiin sillä hetkellä tyhjinä olleisiin maitopurkkeihin ’Siikliä’ kasvamaan. Varhaisperuna oli isäni innostus, koko kevättalven riitti multalaatikoita ja multapusseja, olen luullut, että en tee sitä koskaan, mutta nytpä teen.

Kaksitoista purkkia tönöttää keittiössä ja minä odotan näkeväni pian ensimmäisiä lehtiä. Pitää varmaan sitten siirtää valoisampaan ja viileämpään paikkaan, missä se sitten lieneekään, jos tulee lämpimiä säitä niin voi olla vaikka ulkona seinustalla.

$€